...
Tässä työvaiheessa tiedottajan haasteena on kehittää maahanmuuttajille suunnattavaa viestintää. Ammattikielellä kyse lie kehitetään viestinnällisiä konsepteja, käytännössä tarvitaan tiedotusta ja markkinointia, jotka toteutetaan selvällä suomen kielellä. Jostain syystä ammattikorkeakoulujargon on sitkeästi tarttuvaa ja siitä on sangen hankala päästä eroon. Yhtä lailla ajoittain törmää kriittisiin näkemyksiin "maahanmuuttaja" -termin käyttämisestä. Mutta mitä muutakaan käyttäisimme? Uussuomalainen kuulostaa omaan korvaan teennäiseltä.
Onneksi viisaammilta voi oppia, ettei tämä pohdinta koskaan tule päättymään. Kyse on laajemminkin ihmisten tavasta kohdata toisensa kommunikaatiotilanteissa.
Metropolian suomen kielen ja viestinnän yliopettajan Pasi Lankisen KeVer-julkaisu Vuorotellen yhteiseksi tehden – Kielikäsitykset ja sanojen merkitys toimivan yhdessä tekemisen perustana avaa näkemyksiä laajemmalle.
"Jotta yhteisymmärrys ja yhteistyö olisivat mahdollisia, on käytettävä sanoja, joiden avulla maailmaa voidaan nimetä yhteisymmärryksessä uudelleen eikä niin, että osapuolet tuovat vuorovaikutustilanteeseen oman valmiin nimeämisapparaattinsa tai käsitejärjestelmänsä ja sitten toimivat sen ehdoilla muuttaakseen muut ajatustensa kaltaisiksi. Aitojen sanojen lausuminen on Freiren mukaan toiminnan ydin, maailman valloittamista ja muuttamista. Esimerkiksi liiallinen abstrahointi hukkaa kosketuksen
toimintaan ja reaalitodellisuuteen – eikä yhteistoiminnalla siten ole edellytyksiä
toteutua käytännössä. Freiren mukaan kieli, joka on menettänyt kosketuksen konkreettiseen toimintaan, on luonteeltaan sanahelinää. Voisi kuvitella, että sanahelinä aiheuttaa parhaimmillaankin vain uutta sanahelinää, kun merkitykseltään haalistuneitten sanojen käyttökelpoisuutta aletaan todistella toisten
yhtä haalistuneiden sanojen avulla. Sanoilla pitää olla Freiren mukaan myös maailmaa reflektoiva ulottuvuus, muuten sanankäyttö muuttuu aktivismiksi, esimerkiksi iskulauseiden latelemiseksi."