...
Edellisellä lööppikerralla Sarasvuo vei alaikäisiltä tupakat suusta, koska "koko kylä kasvattaa". Hän siis on jos ei itsensä, niin ainakin median rakentaman kuvan mukaan mallikansalainen, jolla on asiantuntijuutta esimerkiksi kasvatustieteeseen ja sosiologiaan liittyvistä yhteiskunnallisista seikoista.
Nyt Sarasvuo suomii suomalaisia, jotka käyttävät yhteiskunnan ja yritysten rakentamia mekanismeja hyväkseen. Esimerkkeinä Sarasvuon mukaan vääristä toimintatavoista mainitaan johtajien hyppääminen heti optiomiljoonien myötä tilaisuuden tullen pois oravanpyörästä tai kouluttamattomien duunareiden ollessa yhteiskunnan työttömiä toimeentulotuella vapaamatkustajia. Empaattisuuteni heräsi jälleen. Jos saisin lotossa ensi viikolla seitsemän miljoonaa euroa, siirtyisin välittömästi toteuttamaan itseäni unelmieni pariin. En myöskään voi kadehtia toimeentulotuen varassa eläviä, sillä tilanteen pitkittyessä yhteiskunnasta syrjäytynyt tai syrjäytetty vähitellen kroonistuu tilanteeseensa, sekin vaikuttaa yksilöön, hänen lähipiiriinsä ja koko elämään.
Median vakiintuneet tavat huomioiden ei ole hämmentävää, ettei artikkelin kahta muuta asiantuntijaa ole siteerattu laajemmin. Mielestäni tämän artikkelin kohdalla Rehnillä ja Järvenpäällä oli kuitenkin paljon tärkeämpiä kommentteja kuin Sarasvuolla.
...
Työkulttuurista ja yhteiskunnan toiminnasta pitää esittää kritiikkiä. Kuinka muuten voisimme havaita epäkohtia tai ymmärtää keskustella, mitä asioita yhteisesti pitäisi kehittää.
Nyt Sarasvuo asiantuntijana suomii suomalaisia, jotka käyttävät yhteiskunnan ja yritysten rakentamia mekanismeja hyväkseen. Esimerkkeinä Sarasvuon mukaan vääristä toimintatavoista mainitaan johtajien hyppääminen heti optiomiljoonien myötä tilaisuuden tullen pois oravanpyörästä tai kouluttamattomien duunareiden ollessa yhteiskunnan vapaamatkustajia. Empaattisuuteni heräsi jälleen.
Mediassa julkkisasiantuntijoiden saarnojen viemä tila voitaisiin palstoilla käyttää ihan oikeiden ajatusten puimiselle. Niin sanottujen oikeiden asiantuntijoiden käsityksiä voitaisiin ideaalitilanteessa ihmetellä niin sanotun suuren yleisön keskuudessa, voitaisiin yhdessä pohtia, onko asiantuntijoiden väittämissä järkeä vai ei. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka välineet sille on jo teknisesti olemassa.
Jos lukee verkkolehden keskustelupalstaa, jossa on kommentointimahdollisuus kunkin uutisen jälkeen, on olo entistä turhautuneempi. Ihmiset pystyvät esittämään kärkkäitä mielipiteitä ja olemaan mediasta opitulla tavalla ytimekkäitä, kovia, jopa töykeitä, taustoittamatta omia väitteitään. Niin kauan kuin kirjoittajat voivat toimia nimimerkkien suojissa, ilman riskiä joutua lyömään omaa verkkoidentiteettiään peliin, verkkokeskustelut tulevat pysymään jyrkkinä vastakkainasetteluina, joissa jokainen kirjoittaja voi olla oman alansa asiantuntija, pohjautuipa asiantuntijuus todelliseen erikoistumiseen tai mielikuvilla synnytettyyn valeasiantuntijuuteen.