...
Vaikka pohjimmiltaan ymmärränkin, mistä työelämää ja koko yhteiskuntaa koskevista ilmiöistä Sarasvuo on huolestunut, on hänen kommenttiensa uutisoimisessa muutama ärsyttävä seikka. Ensiksi, yksinkertaistaminen. Tekeekö yritysvalmentajan työ Sarasvuosta todella asiantuntijan työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseen saati psyyken terveyteen liittyvissä asioissa, joihin hän viittaa pahalla mielellä, säälittävällä ylitunnolllisuudella ja mielenvikaisuudella? Empaattisuuteni sai vallan ajatellessani niitä työelämän taistelukentille kaatuneita, joille burn out on tuonut jälkitautina depression, joka puolestaan lamaannuttaa pitkäksi aikaa yksilön ja vaikuttaa syvästi elämänlaatuun, myös sairastuneen läheisten työuupumukseen sairastuneita, työpaikkakiusattuja, tai vaikkapa ylisuorittajiin sekoitettavia, OCD:stä kärsiviä henkilöitä.
Toiseksi, syvempi taustoittaminen. Sarasvuo on yrittäjä. Hänen arvomaailmaansa tarkemmin avaamatta media antaa hänen laukoa mielipiteitään. Niistä tavallinen "suuren yleisön" jäsen saa lausuntojen antajasta tietyn, pirstaleista koostuvan kuvan. Mediassa lausunnot ovat väkisinkin nopeita, lyhyitä ja ytimekkäitä. Ne tekevät lausunnoista ilman taustoittamista pahimmillaan vaiko tahallaan äärimmäisen kovia ja populistisia.
...
Nyt Sarasvuo asiantuntijana suomii suomalaisia, jotka käyttävät yhteiskunnan ja yritysten rakentamia mekanismeja hyväkseen. Esimerkkeinä Sarasvuon mukaan vääristä toimintatavoista mainitaan johtajien hyppääminen heti optiomiljoonien myötä tilaisuuden tullen pois oravanpyörästä tai kouluttamattomien duunareiden toimeentulotuella elävien ollessa yhteiskunnan vapaamatkustajia. Empaattisuuteni heräsi jälleen.
...