...
Virallisen tiedottajan rooli on tavallaan ristiriidassa sen kanssa, että kaikkien tulisi tiedottaa omasta työstään. Mitä voi tehdä, kun yksilö ei halua osallistua omasta työstään kertomiseen yhteisöllisellä verkkoalustalla. En ole tänä päivänä saanut tähän muuta vastausta kuin sen, että jokaisen yksilön pitää löytää omasta itsestään ja työstään se kipinä, jolla osallistumisen halu syttyy. Pakottamalla ei saada aikaiseksi aitoa intoa. Toisaalta on myös hankalaa, jos pitäisi ymmärtää loputtomiin uusista työtavoista kieltäytyviä. Etenkin ne, jotka eivät halua oppia uusia välineitä sillä perusteella, että he nyt vaan eivät halua oppia tätä, eivät mitenkään pelaa samoilla säännöillä kuin ne, jotka ovat valmiita kokeilemaan uusia asioita yrittämisen ja erehtymisen kautta. Tällainen kuvio synnyttää myös tunne-elämän reaktioita. Kun yksilö esiintyy verkkoympäristössä omalla nimellään, hän saattaa oikeutetustikin tuntea painetta oman nimensä käyttämisestä milloin missäkin asiayhteydessä. Mihin tämä paine lopulta perustuu, väittäisin, että useimmiten tuntemattoman ja irrationaaliseen kasvojen menettämisen pelkoon. Kuinka se yksilötasolla vaikuttaa suoritukseen, on monitahoinen kysymys. Osa saattaa sensuroida omia ajatuksiaan ja hioa lähes loputtomiin tekstejään ennen niiden julkaisemista online. Toiset päättävät kieltäytyä uudesta työtavasta kokonaan. Välimaastoon mahtuu monenlaista asenne- ja tunneskaalaa. Kun kaikkia ei saada osallistumaan, ei voida päästä eteenpäin kehityksessä. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että loputtomiinhiojat ja kieltäytyjät tekisivät tiukkaa analyysia spontaanien ja yltiöavointen sisällöntuottajien kanssa yhdessä, jotta saataisiin luotua käytäntöjä, jotka tukisivat erilaisia kommunikoijia yhteisellä wikialustalla toimimiseksi.
Olen ollut luomassa käytäntöjä wikipohjaiseen viestintään, vähitellen rakentaen palikoista kokonaisuutta, jonka lopulta olen huomannut olevan ihan kiva tai täysin toimimaton riippuen näkökulmasta: projektihallinnollinen viestintä ja raportoitavan aineiston ylöskirjaus lie kaikkien mielestä toimivaa tietyssä määrin. Projektiryhmäläisistä suurin osa on saanut niin monta kertaa ohjeistusta wikin käyttämiseksi, mutta moniko sitä oikeasti käyttää, prosentuaalisesti lie vähemmistössä. Ulkopuolelle viestiminen wikin välityksellä ei välttämättä toimi. Sain maahanmuuttajalta kipakan meilin otsikolla VOIMAA - a communication problem? Tässä henkilö tilitti tuntojaan, kuinka hän ei ollut pystynyt vastaamaan blog postiini, joka antoi hänelle tympeän kuvan kantasuomalaisten asenteesta projektin kohderyhmää kohtaan. Asetukseni wikissä ovat kylläkin sellaiset, että kaikki voivat kommentoida hörinöitäni. Ongelma onkin minun ja maahanmuuttajan välissä: a) Metropolian turhat sertifikaattivaroitukset aiheuttavat hämmennystä b) hankkeesta viestitään pääsääntöisesti suomeksi, jolloin jotain voi jäädä epäselväksi (saamani viesti oli englanninkielinen).
Projektin aika-avaruus myös muuttaa näkökulmia toimintaan. Kun kohta ollaan jo hautaamassa projektia, kiinnostuksen pitäisi siirtyä juurruttamiseen ja valtavirtaistamiseen. Wikissä ja muualla. Toisaalta pitäisi pystyä jo kriittisesti arvioimaan wikiviestinnän ja muun somen käytön merkitystä, tehtyjä toimia ja niiden vaikuttavuutta hankkeen aikana. Odotan innolla lisää kipakoita kirjeitä niiltä joiden mielestä olen elitistisen projektin tietoja pimittävä tiedottaja, vaikka projektimme tarkoitus on olla uraauurtavan avoin ja läpinäkyvä. Onko niin todella? Keneltä kysytään? Kuka saa osallistua arviointiin? Millä tavoin on kannustettu osallistumaan mihinkään? Toisaalta, kun tehdään uutta, ei voida tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.