Alkukevät on hytisty takatalven fiiliksissä. Nyt lämpenee; aurinko paistaa täysillä ja perjantain ajatus on ehkä kaikkialla muualla kuin työnteossa. Aivojen hammasrattaat silti nirskuttavat eteenpäin, ratas kerrallaan.
Öljytty on ainakin VOIMAAn wikiä tällä viikolla: se on entistä virtaviivaisempi ja olemme siitä kovin ylpeitä. Kun annetaan tietty määrä lego-palikoita, niistä voi rakentaa tietyn määrän variaatioita. Siltä se wikinkin muokkaaminen tuntuu. Kun ei voi hienostella upeilla visuaalisilla efekteillä, pelkkä värillisten pallologojen lisääminen etusivulle tuottaa suunnatonta tyydytystä.
Tällä viikolla myös kehityskeskusteltiin. Sen myötä ymmärsin haluavani tehdä T&K-hankkeita, mielelläni kansainvälisiä sellaisia, jos toivoa saa, niin jonain päivänä ehkä projektipäällikkönäkin.
Toivottavasti tulevan vuoden aikana saadaan läpi luontevia jatkumoita T&K-hankkeissa, jottei tästä hommasta heti tarvitsisi luopua. Projektityö sopii minulle erinomaisesti luonteensa vuoksi, ainoa mutta tulee siinä, jos joutuu siirtymään aina projektin tai pätkän päätyttyä täysin uusiin tehtäviin eli opettelemaan aakkoset alusta joka kerta, verkostoitumaan uudelleen joka kerta, ja niin pois päin. Toki se pitää mielen valppaana, mutta siinä on riskinsä, että osaaminen jää monialaiseksi pintaraapaisuksi.
Tänään paistatellaan päivää ja maanantaina uudella energialla liikkeelle. Sitten onkin taas nelipäiväinen vappuviikko... kyllä kevät meitä hellii, mutta miten aika riittää projektin toimintojen suorittamiseen, onkin oma asiansa. Hiukkasen tuntuu olevan jälkijunassa, koko ajan. Tietää kyllä ettei se ole oma vika, vaan rahoituspäätöksen viivästymisestä johtuvaa.
Muistakaa suojata nahkanne, ettei heti käryä.