Kulttuurialan ihmisiltä on pyydetty Tuubissa näkemystä siitä, mikä on Metropolian kulttuurialan identiteetti ja imago. Taisin vastata siihen melko pitkästi; kritisoin ulkoisesta määrittämisestä lähtevää imagonluomista. Mielestäni imago syntyy oheistuotteena, pitkäjänteisen työn kautta, samalla ei-päälleliimatun oloisesti siten, että tehdään hemmetin hyvää työtä siinä omassa lokerossa jossa perustoiminta (tässä tapauksessa kulttuurialan korkeakoulutus) tapahtuu. Kun toimijat (opiskelijat ja opettajat ja henkilöstö) itse uskovat itseensä ja tekemisensä arvoon, ei voi välttyä kartuttamasta hyvää imagoa. Mielestäni identiteettiä puolestaan määrittävät monet asiat, monimuotoisuus ja sen arvostaminen niistä tärkeimpänä. Odotan mielenkiinnolla kyselyn yhteenvetoa.
Tuubi-kyselyyn vastattuani lukaisin YAMK-opintoihini liittyen kirjallisuutta; Pentti Sydänmaalakan Jatkuva uudistuminen - Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen (2009, Talentum). Tykästyin joihinkin ajatuksiin, toisten jäädessä vähemmälle innostukselle.
Sydänmaalakan tekstissä käsitellään luovuutta ja innovatiivisuutta. Jälkimmäisen kohdalla todetaan seuraavaa:" Innovatiivisuuden kehittäminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii paljon systemaattista työtä ja innovatiivisuutta tukevan kulttuurin, jossa uskalletaan kyseenalaistaa asioita ja tehdä virheitä. Innovatiivisuuden tuhoaminen sen sijaan käy yleensä hyvin nopeasti. Innovatiivisuus tuhotaan esimerkiksi panostamalla jatkuvasti vain tehokkuuteen, odottamalla aina välittömiä tuloksia, asettamalla liian vaatimattomia tavoitteita, tyytymällä tavanomaisuuteen, rankaisemalla virheistä ja johtamalla huonosti. Innovatiivisuus kukoistaa, kun ihmiset voivat toteuttaa itseään." (s. 139) Tästä kiteytyksestä pidin kovasti.
Pidin myös kovasti siitä, että kirjassa tuetaan kyseenalaistamisen jaloa taitoa. Kyseenalaistaminen on ajattelun lempilajejani; onko vanhoissa toimintamalleissa järkeä? Toimivatko ne, kuten parhaimmillaan voisivat? Jos eivät toimi, voisiko niitä muuttaa? Jos niitä voisi muuttaa, mistä muutos lähtisi liikkeelle? Itsestä on helpointa aloittaa, mutta myös muiden ihmisten kanssa yhdessä pohtimalla voi syntyä hedelmällisempiä lopputuloksia. Jokaisen näkemyksestä voi saada uutta potkua, heistäkin, jotka ehkäpä ajattelevat eri tavoin kuin itse.
Tätä voi pohtia yhteydessä niin henkilökohtaiseen kuin työelämään, harrastuksiin kuin yhteiskuntaan.
Aivobarrikadeille, mars. Yksin ja joukoissa.