Työrintamalla edetään hurjaa vauhtia. VOIMAA-hankkeen puitteissa suunnitellun maahanmuuttajataustaisille suunnatun AMK-opintoihin valmentavan jakson pilottitoteutusta työstetään jo. VOIMAA-hankkeen valtavirtaistamismateriaalia on levitetty verkossa, osaamista kasvattavaa kirjallisuutta työstetään eteenpäin. Työelämäyhteistyön myötä syntynyt opintojaksokin on jo alkanut liiketalouden ja diviläisten yhteistoteutuksena. On niin paljon häpeninkiä, ettei meinaa happi riittää.
Sain puristettua kasaan YAMK-opinnäytetyön ensimmäisen (vielä hyvin vaillinaisen) version viime viikolla. Nyt annan sen muhia takaraivossa ja ohjaavan opettajan sähköpostissa. Ajattelin uhrata yhden viikonlopun YAMK-opintojen muiden suoritusten loppuunrutistelemiseksi.
Kotirintamalla valmistellaan häitä. Tein eilen omin pikku kätösin hääkakun koristeen cernit-massasta. Se oli kuin paluu lapsuuteen: voi käsillä muovaamisen riemua! Samalla mietin, mitä haluan harrastaa, kun häämatkat ja kesälomat on vietetty. Ensinnäkin haluaisin lomallani kirjoittaa yhden kirjan. Tahtoisin vielä aikuisella iällä oppia laulamaan muutakin kuin karaokea. Urheillakin voisi, jos vähän saisi kuntoa nostettua; sehän tuottaisi entistä energisemmän olon.
Kevään myötä lisääntyvä valoisuus tuottaa käpyrauhaselle liikaa kierroksia ja tulevan suunnitteleminen intopinkoutuu. Unohtuu, että nytkin olisi todella monta asiaa, jotka kannattaisi huolella hoitaa loppuun asti. Ja nytkin on asioita, joista pitäisi osata nauttia. Oikein pysähtyä nauttimaan. Minkä sille voi, että on niin monesta kiinnostunut, vailla ennakkoluuloja: jos osaan tämän, osaan luultavasti tuonkin. Jos en osaa, osaan opetella. Jos en opi, luovutan (en koskaan helpolla) ja kokeilen jotain muuta. Haaveissani unohdan, että aika on rajallista.
Ehkäpä pitäisi suunnata mieli lempeästi ajatukseen, että voisin myös rauhoittaa vapaa-aikani "ihan vaan" olemiseen, ilman mitään tavoitteellista toimintaa. Levoton mieli ei kuitenkaan koskaan lakkaa janoamasta uusia kokemuksia.