Heinäkuu,
minä pidän siitä. Se on lapsena traaginen ja vanhemmiten loistava kuukausi viettää syntymäpäiviä: kaikki ovat muualla. Vain lähimmät ystävät viitsivät saapua paikalle, elleivät ole muualla. Koululaisena se harmitti. Aikuisena se on hyvä syy unohtaa koko kemut.
Kaikki ovat lomalla parhaillaankin, paitsi ne, joilla on syytä olla töissä.
Itse olen töissä, koska yritän saada ihmisille tietoa elokuussa päättyvän maahanmuuttajille tarjottavan amk-opintoihin valmentavan koulutuksen erillishaun olemassaolosta. On ymmärrettävää, että saan sähköpostivastauksina lomallaoloviestejä. Viesti ei mene perille sähköisesti.
Heinäkuussa talossamme suoritetaan isot ohjelmistopäivitykset, jolloin tietokoneet ja sähköpostit ovat hetkellisesti käyttökelvottomat. Kiinteistöissä myös suursiivotaan. Näitä urakoita tekevät tietysti toivovat, että Metropolia olisi yhtenä rintamana lomalla yhtäaikaa. Se on ymmärrettävä toivomus. Silloin saisi tehdä rauhassa.
Kunpa urakat voitaisiinkin tehdä kerralla alusta loppuun niin, että käyttäjän palatessa lomalta ei olisi enää mitään säädettävää: päivitykset olisivat kunnossa ja tulostinyhteydet toimisivat, sähköpostijärjestelmä pelaisi ja osoitekirja olisi tallessa. On myös mahdollista, että näin ei tapadu. Ainakin omat kokemukseni tähän asti osoittavat, että päivitysten jälkeen hienosäädetään vielä jokunen asia. Se syö aikaa, ehkä muutaman tunnin, muutaman minuutin, joka tapauksessa se keskeyttää työt.
Ajanhaaskaus on tuhrauttavaa. Turhautuminen osoittaa, miten riippuvaisia olemme sähköisistä yhteyksistä, joita käytämme, vaikka tiedämme, että sähköpostin vastaanottaja on lomalla elokuun alkuun saakka. Lähetän viestini silti jo nyt. Koska sähköpostijärjestelmä vaihtuu pian, enkä tiedä, miten pitkään sitä säädetään vaihdoksen jälkeen. Toivon, että kaikki sujuu hyvin.
Pelko yhteyksien katkaisemisesta on hassu ilmiö. Jos minulta viedään tietoliikenneyhteydet, minua ei enää ole. Olen hyödytön, en pysty toimimaan. Niinkö?
Onneksi on heinäkuu. Heinäkuussa ei voi muuta kuin mennä sinne, missä ihmisetkin liikkuvat. Täytyy jalkautua jakamaan flyereitä tapahtumiin. Siitäkin tosin saattaa joku suuttua, kuten tänään luin ilmaisjakelulehdestä, joka kertoi Espoossa piraattipuolueen esitteiden jakajien tulleen häädetyiksi rannalta. Poliisi kävi häätämässä. Lehdessä lakimies kertoo, että nyt ilmaisunvapautta kyllä pyrittiin rajoittamaan laittomasti. Lehtisiä saa jakaa julkisilla paikoilla. Hyvä uutinen minulle. Ei muuta kuin repullinen flyereitä selkään, ja nenä kohti lomalaisia.
PS: Kun flyerit loppuvat, ollaan taas tietotekniikan armoilla: niitä täytyy tulostaa lisää.