Tänä vuonna matka hiihtokaudesta kesämökkikauteen on taittunut niinkuin oltaisiin pikataipaleella. Kuukausi sitten laitoin haikeana sukset pussiin ja jo kaksi viikkoa myöhemmin aloin etsiä silmä kovana ensimmäisiä kevään merkkejä, sinivuokkoja. Kesämökin päiväkirjaa selaillessani huomaan, että juuri noista Hämeen alueen maakuntakukista alkaa meidän suvun kevät. Ajattelemme varmaan etteivät maailmankirjat voi olla sekaisin, jos samat ne uskollisesti aina ilmestyvät samoihin maisemiin!
...
Laulujoutsenilla on ollut päiväkirjan mukaan 2007 kokoontumisajot järvellä. Rannat olivat valkoisia, isoja höyheniä pullollaan. Tänä viikonloppuna joutsenia oli vain kaksi. Mitä ne mahtoivat touhuta, kun laulua kuului vielä aamuyöstä ihan pilkkopimeässä? Vuonna 2004 ehdotin kesämökin käyttäjille tunnuslauseeksi "Alä jätä asioita roikkumaan", ja siitä mitä äiti olikin jo seuraavalla kerralla tehnyt ja päiväkirjaan raportoinut, kerron teille äitienpäiväblogissani.
Mutta eipä tuo "Älä jätä asioita roikkumaan" olisi huono tunnuslause töissäkään olisi näin lukuvuoden lopun häämöttäessä. Ah mikä ihana tunne on, kun voi yliviivata loman alkuun mennessä viimeisimmänkin listalla olevan rästityön!