...
En
...
lakkaa
...
hämmästelemästä
...
sitä,
...
kuinka
...
134
...
vuotta
...
sitten
...
syntynyt
...
tutkimuskohteeni,
...
säveltäjä
...
Erkki
...
Melartin,
...
eli
...
ja
...
ajatteli
...
kuin
...
kuka
...
tahansa
...
meistä.
...
Tai
...
oikeastaan
...
hän
...
oli
...
todellinen
...
new
...
age
...
-sielu
...
jo
...
100
...
vuotta
...
sitten:
...
kasvissyöjä,
...
joogaaja,
...
luonnonsuojelija
...
ja
...
puiden
...
halaaja,
...
lähijunalla
...
töihin
...
Helsingin
...
keskustaan
...
matkustava
...
esikaupunkilainen,
...
intialaisen
...
filosofian
...
ja
...
mystiikan
...
saloihin
...
perehtynyt
...
suuri
...
idealisti
...
ja
...
suuri
...
humanisti.
...
Vaikka
...
esimerkiksi
...
vielä
...
lapsuusvuosinaan
...
hän
...
joutui
...
matkustamaan
...
miltei
...
100
...
kilometriä
...
hevospelillä
...
-
...
talvisin
...
tietenkin
...
reellä
...
-
...
päästäkseen
...
kotoaan
...
Käkisalmesta
...
lähimmälle
...
rautatieasemalle,
...
henkisesti
...
hän
...
kasvoi
...
jo
...
opiskeluvuosinaan
...
todelliseksi
...
eurooppalaiseksi.
...
Melartin
...
piti
...
sekä
...
Wieniä
...
että
...
Berliiniä
...
toisena
...
kotikaupunkinaan
...
Helsingin
...
ohella,
...
ja
...
myöhempinä vuosina erityisesti Tanska tuli hänelle vapaiden tuulien tyyssijaksi. Hän puhui sujuvasti suomea, ruotsia ja saksaa, mutta osasi myös italiaa, englantia, ranskaa, esperantoa - ja oletettavasti jonkin verran myös venäjää.
Melartin innostui 1920-luvulla radion mahdollisuuksista ja puhui jo silloin tulevasta "tevisioonista", näköradiosta. Hän tutustui varhain Théréminin keksimään sähköiseen koneeseen, jossa "oikeata kättä nostamalla ja laskemalla soittaja saa aikaan sävelkorkeuden vaihtelut, vasen käsi määrää sävelvoiman". 1920-luvun alussa Melartin tutustui Niels Bohrin oppilaaseen, fyysikko Werner Heisenbergiin, joka 1933 sai Nobelin palkinnon ja joka myöhemmin oli mukana ydinfission keksimiseen liittyvässä tutkimustyössä. 1930-luvulla Melartin jo lensi lentokoneella kongresseihin eri puolille Eurooppaa.
Jatkuva työstressi, tavattoman pitkät työpäivät, unettomuus, taideorganisaation johtamisen haasteet, musiikkikoulutuksen ikuisesti riittämättömät taloudelliset resurssit ja vaikkapa mediajulkisuuden kummallisuudet olivat myös Melartinille mitä tutuimpia asioita.
Luulenpa, että Melartin sopeutuisi kohta alkavalle 2010-luvulle ilman mitään vaikeuksia, jos jokin Aku Ankasta tuttu Pelle Pelottoman aikakone hänet tänne meidän keskuuteemme siirtäisi!