Tietojärjestelmien kanssa joutuu usein epäilemään omaa järkeään. Paitsi joskus syyllistyy salaa, heikkouden hetkellä, ajattelemaan, että järjestelmä on tullut hulluksi. Tämä jälkimmäinen on kuitenkin kohtuutonta ja kaikkea muuta kuin rakentavaa käytöstä työyhteisössä. Niinpä me esimiehet lähettelemme toisillemme iltasella sähköposteja, joissa arvuuttelemme, pitäisikö ensimmäisen meistä "hyväksyä tarkastaminen" ja tuleeko asiakirja sitten seuraavalle "tarkastamisen hyväksymisenä"? On kuitenkin mahdollista myös "puoltaa ja välittää" ja "hylätä", mutta siinäpä pitää olla tarkkana, että "hylkääkö suunnitelman" vai suunnitteleeko "puoltaako hylkäämistä". "Puolla ja välitä" voi joskus tarkoittaa tietynlaista vihreän valon kajastusta asiakirjan eteenpäin menolle, mutta sitten voi taas alkaa tarkastuksen hyväksymisen loputon kierre ja pallottelu. Oman esimiehen voi (ja on pakko) kuitenkin tietyissä tapauksissa laittaa samanaikaisesti sekä tarkastajaksi että hyväksyjäksi, jolloin järjestelmä pakottaa esimiehen tarkastamaan, mutta estää hyväksymisen. Ja voi parhaassa tapauksessa lempeästi nuhdella, että "sama henkilö ei voi tarkastaa ja hyväksyä" tai "sinulla ei ole oikeuksia tarkastaa asiakirjaa". (Ei tietenkään koska pitäisi nimenomaan päästä hyväksymään, mitä vaihtoehtoa ei saa millään skriinilleen, vaikka kuinka noituisi.) Ja niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää hylätä tarkastus (jonka oikeasti pitäisi olla hyväksyntä), jolloin esityksen tekijä saa esimieheltä kommentin: "En voi tarkastaa laskuaasiakirjaa, ainoastaan hyväksyä."
Jos tällaisessa tilanteessa vihdoin ilmestyisi se hyvä haltijatar ja antaisi kolme toivomusta, niin kertokaapa te, mitä kannattaisi toivoa! Paluuta viikinkiajalle? Personal traineria? Paksumpaa aivokurkiaista tai oikean aivolohkon erityispreppausta?