Asenne oli yllättäen noussut monien korkeakouluopetusta koskevien tutkimusten mielenkiinnon kohteeksi, johon törmäsi ensimmäisenä konferenssipäivänä useissa eri yhteyksissä.
Oppimiskulttuuri organisaation laajuisen koulutuksen kehittämisen edellytyksenä
Tutkija Taiga Brahm esitteli sveitsiläisen St. Gallenin yliopiston liiketalouden opiskelijoiden parissa tehtyä tutkimusta. Brahm esitteli organisaatiotasoisen koulutuksen kehittämisen viitekehyksen mallin, jossa on kolme osapuolta: organisaatio, pedagogiset tapahtumat ja yksilö. Nämä ovat myös oppimiskulttuurin kolme osa-aluetta. Mallin keskiössä on yksilö, seuraavalla kehällä pedagogiset tapahtumat ja uloimpana organisaatio. Keskeistä mallissa on vuorovaikutus näiden kulttuurin eri osa-alueiden välillä. Yksilön osuus jakautuu kolmeen tekijään: asenteisiin, tietoihin ja taitoihin.
Tutkimus keskittyi asenteiden vaikutukseen oppimisprosessin hahmottamisessa ja ammatillisessa kasvussa. Haastatteluihin ja laadulliseen analyysiin perustuvassa työssä korostui laajempi tarve ymmärtää opiskelijoiden elämää kokonaisuutena; olennaista oli, miten opinnot oli organisoitu opintokokonaisuuksien tasolla, ei vain yksittäisten kurssien sarjoina, ja millaisia oppimisstrategioita opiskelijoilla oli käytössään. Kokonaisuuden hahmottaminen paransi oppimisen asennetta ja motivaatiota. Kurssitasolla toimittaessa huomio oli enemmän asiasisällössä arvioinnissa kuin kokonaisessa oppimispolussa, asenne opiskelua kohtaan oli suorittava.
Loppupäätelmänä oli, että opetussuunnitelmatyössä tulisi kiinnittää huomiota opintokokonaisuuksiin, jotta oppimispolun hahmottaminen olisi helpompaa ja oppimista kohtaan muodostuisi suotuisa asenne.
Korkeakouluopiskelijoiden asenne tilastotehtäviin
Australialainen Tasos Barkatsas esitteli Monashin yliopistossa tehtyä tutkimusta korkeakouluopiskelijoiden asenteista tilastotehtäviin. Menetelmänä oli SATS (Survey of Attitudes Towards Statistcs) ja sen lisäksi kehitelty työkalu ATS (Attitudes Toward Statstics Scale. Vaikuttaviksi tekijöiksi oli valittu arvostus, kognitiivinen kyvykkyys, koskettavuus tunnetasolla ja vaikeus.
Tuloksissa ei havaittu eroja mies- ja naispuolisten vastaajien välillä, mutta tuloksiin vaikutti vastaajien käsitys matemaattisesta osaamisestaan. Eniten asenteeseen vaikutti arvostus, seuraavaksi eniten kyvykkyys, toiseksi vähiten tehtävän koskettavuus ja vähiten tehtävän vaikeus.
Loppupäätelmänä on, että tehtävän vaikeus ei heikennä tehtävän suorittamisen motivaatiota, jos siihen liittyvä oppiminen koetaan tavoittelemisen arvoisena. Toisaalta asennetta ei myöskään voi parantaa tehtäviä helpottamalla tai tehtävien sisällön valinnalla.
Miten opettajat, opiskelijat ja asiantuntijat arvioivat opetustapaa ja miten se suhtautuu oppimsituloksiin
Christine Johannes Münchenin teknillisestä yliopistosta esitteli tutkimusta, joka mittasi, miten opettajan oppimiskäsitys ja opetustapa vaikuttavat oppimistulokseen ja mikä kolmesta arviointitavasta vastaa parhaiten oppimistulosta: opettajan, asiantuntijan vai opiskelijan suorittama arviointi.
Oppimisen lähestymistavoiksi määriteltiin kolme vaihtoehtoa: opettajakeskeinen, asiaorientoitunut ja opiskelijakeskeinen. Oppimisen lähestymistapa vaikutti opetustapahtumaan, joka vaikutti opiskelijan motivaation syntymiseen ja asiasisältöjen oppimiseen. Mitattavat oppimistulokset määriteltiin muodostuviksi sekä opiskelijan oppimisesta että opiskelijan motivaatiosta.
Tulosten analyysissa mielenkiintoista oli, että opiskelijan sisäinen motivaatio tuli hyvin esiin opiskelijan ja asiantuntijan tekemissä arvioinneissa, mutta opettajan tekemissä arvioinneissa tuli esiin ennen kaikkea ulkoinen motivaatio. Kokeneilla opettajilla oli taipumus arvioida opetustapansa opiskelijalähtöisemmäksi kuin opiskelijoilla tai asiantuntijoilla, mikä tarkoittaa että opettajan tekemä itsearviointi ei aina välttämättä ole kovin objektiivinen mittari. Toisaalta aloittelevat opettajat asettavat helposti korkeita tavoitteita ja arvioivat sen vuoksi oman arviointinsa liian alas. Aloittelevien opettajien alhaiset itsearvioinnit voivat johtua osaltaan myös siitä, että kestää aikansa jotta hän oppii nimeämään toimintansa ja menetelmänsä oikein.
Opettajien haluttomuus käyttää tietotekniikkaa pedagogisessa toiminnassa
Hollannin avoimen yliopiston tutkimus keskittyi opettajien asenteisiin ja erityisesti opettajien haluttomuuteen tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kohtaan. Karel Kreijns esitteli tutkimusongelman: vaikka useissa tutkimuksissa on osoitettu, että tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa tukee ja helpottaa opiskelijan oppimista, opettajat eivät sitä kuitenkaan käytä.
Hollantilaistutkimus keskittyi erityisesti oppimateriaalin sähköiseen jakamiseen. Tiedonkeruu suoritettiin vuoden 2009 aikana kyselynä, jossa 7 muuttujaa analysoitiin ristiin. Muuttujat olivat asenne sähköisiin oppimateriaaleihin, aikomus käyttää sähköistä oppimateriaalia, henkilökohtainen asenne sähköisen materiaalin käyttöön, käsitys omasta kyvykkyydestä käyttää sähköistä materiaalia, aikaisempi sähköisten materiaalien käyttö, tiedot ja taidot käyttää sähköistä materiaalia ja vallitseva yleinen asenne sähköisiin materiaaleihin (mm. käyttävätkö kollegat sähköistä materiaalia).
Tuloksissa oma käsitys kyvystä jakaa sähköistä materiaalia ja asenne sähköisiin materiaaleihin nousivat esiin selittävimpinä tekijöinä sille, käyttikö opettaja työssään sähköisiä materiaaleja. Nämä vaikuttivat voimakkaammin kuin aikomus käyttää sähköisiä materiaaleja.
Jatkossa huomiota pitää kiinnittää opettajien käsitykseen omasta kyvykkyydestä. Tutkimuskohteeksi nousevat myös asenteiden eri ulottuvuuksien ja aikomisen eri ulottuvuuksien tutkiminen.
Session puheenjohtaja Liisa Ilomäki toi kommenttipuheenvuorossaan esiin, että opetusteknologian käyttö opetuksessa on eri asia kuin oppimateriaalin sähköinen jakaminen. Monet hyvät opettajat voivat käyttää työssään teknologioita, vaikka eivät silti välttämättä jaa valmiita materiaaleja.