...
Myös ammattikorkeakouluissa esimiehet tunnistavat saman ilmiön. Johtajat ja lähiesimiehet eivät hevin pysty vaikuttamaan niihin vaatimuksiin ja toimeksiantoihin, joita korkeakoulutukseen kohdistuu. Asioita ei voida jättää tekemättäkään, koska viime kädessä harmit, hallat ja muut vitsaukset sattuvat kumminkin koulutusohjelman, henkilöstön ja opiskelijoiden omaan nilkkaanopiskelijoiden nilkkaan. Niinpä Juhani Seppäsen (2004) sanoja mukaillen "esimiestyössä suurimmassa vaarassa ovat parhaat: he, jotka ovat sitoutuneita alaansa, jotka pitävät työstään ja jotka ovat siinä hyviä. He ovat riskiyksilöitä." Ilmankos monissa ammattikorkeakouluissa esimiehiksi on valittu yleisjohtajia, niitä jotka osaavat ehkä johtaa johtamisoppien mukaan, mutta eivät tunne alaa. Sellaiset eivät ole riskiyksilöitä, eivätkä kuulu uhanalaisten esimiesten lajiin. Mitäpä heitä syvimmältään liikuttaa johtavatko kartonginvalmistusyksikköä vai taideorganisaatiota. Bisnes is bisnes, vai mitä?