Metropoliassa ainakin esimiehet joutuvat käyttämään ja siten moitteettomasti hallitsemaan lähes 20 eri tietojärjestelmää. Opetukseen liittyen tarvitaan Winhaa, Toisua, Totsua, OPS-editoria, moodlea, lukujärjestysohjelmaa ja TVJ:tä; strategiseen talouden ja toiminnan suunnitteluun käytetään STTS:ää; taloussuunnitteluun tarvitaan lisäksi lukuisia itse väsättyjä excel-taulukoita, talousseurantaan Aditron järjestelmää, laskujen hyväksymiseen Workflow´ta, matkahallintaan TEMiä, henkilöstöasioihin HR-järjestelmää. Sisäinen tiedotus tapahtuu Tuubin eri työtiloissa, siellä myöskin julkaistaan ja arkistoidaan eri työryhmien asiakirjoja. Wikiä käyttää vasta harva johtaja vuorovaikutteisemman johtamisen tukena, mutta eipä aikaakaan kun sekin kohta on yksi virallistettuja johtamisjärjestelmiä. Asiakkuudenhallintajärjestelmää aletaan rakentaa, sähköiset muut johtamistyökalut odottanevat jo ovella.
Jyväskylän yliopiston professori Jukka Pellinen on verrannut yliopistojohtamista kultakalaan boolimaljassa. Happi uhkaa loppua, sillä esimiesten aika kuluu aivan liian suurelta osin talous-, suoritus- ja ajankäyttöraporttien, huonosti toimivien tietojärjestelmien ja muuten näpertelyltä tuntuvien asioiden hoitamiseen. Taloudellinen kompensaatio ei ole missään suhteessa johtamistehtävien vaatimiin uhrauksiin, ajankäyttöön ja vastuisiin. (Acatiimi 4/2009).
Myös ammattikorkeakouluissa esimiehet tunnistavat saman ilmiön. Johtajat ja lähiesimiehet eivät hevin pysty vaikuttamaan niihin vaatimuksiin ja toimeksiantoihin, joita korkeakoulutukseen kohdistuu. Asioita ei voida jättää tekemättäkään, koska viime kädessä harmit, hallat ja muut vitsaukset sattuvat kumminkin koulutusohjelman, henkilöstön ja opiskelijoiden omaan nilkkaan. Niinpä Juhani Seppäsen (2004) sanoja mukaillen "esimiestyössä suurimmassa vaarassa ovat parhaat: he, jotka ovat sitoutuneita alaansa, jotka pitävät työstään ja jotka ovat siinä hyviä. He ovat riskiyksilöitä." Ilmankos monissa ammattikorkeakouluissa esimiehiksi on valittu yleisjohtajia, niitä jotka osaavat ehkä johtaa johtamisoppien mukaan, mutta eivät tunne alaa. Sellaiset eivät ole riskiyksilöitä, eivätkä kuulu uhanalaisten esimiesten lajiin, vai mitä?