Onkohan ihmisen pääkoppa ja fysiikka rakennettu alunperin ihan vain konkreettisten asioiden konkreettiseen tekemiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen kertasilmäyksellä? Ainakin minulla irrottautuminen töistä on ollut yllättävän helppoa - heti siitä päivästä alkaen, kun sain hoidettua pois päiväjärjestyksestä kaikki rästiin jääneet asiat: yhteydenotot, sähköpostit, aikataulujen organisoimiset, kirjoitukset sekä muut viivästyneet lupaukseni ja sopimukseni. Ja yhtäkkiä onkin tosi hyvä ja tyytyväinen mieli.
Ei siis mitään angstia siitä, että työvapaan jälkeen on ihan out kaikesta, ei minkäänlaista epäilystä siitä, etteikö töissä kaikki sujuisi mitä mainioimmin. Lisäksi voi ajatella olevansa hyvä tyyppi, kun on pystynyt tarjoamaan työkiertomahdollisuutta kulttuurialan johtamistehtäviin niin muiden koulutusalojen kollegoille kuin omille virallisille sijaisille. Työkiertohan jos mikä on modernin työyhteisön toimintatapa ja kehittäää yhteistä osaamispääomaa. Se on kuin pehmeä lasku - tai jonkun mielestä ehkä pikemminkin pehmeä nousu - uralla uudenlaisiin vastuutehtäviin.