Minut esiteltiin erään opiskelijamme puolisolle. Hän ei puhunut suomea, mutta juttuhan luisti mukavasti englanniksikin. Selvisi, että hän oli lähtömaassaan suorittanut korkeakoulututkinnot ja tehnyt alansa töitä. Nyt hän oli mennyt naimisiin ja perustanut perheen Suomeen, koska puoliso oli kotoutunut hyvin tänne. Perheen elämä oli mukavaa. Mutta töitä ei ollut. Oman alan yrityksiin ei päässyt edes haastatteluun. Suomen kielen taito olisi työllistymisessä tärkeää, muttei joka alalla välttämätöntä.
Todelliseksi syyksi siihen, ettei haastatteluihin kutsuta pätevyydestä ja kokemuksesta huolimatta, on nimi: Mohamed. Koska lainsäädäntö kieltää syrjinnän uskonnon, rodun, kansallisuuden ja muutaman muun yksilöitä määrittävän ominaisuuden perusteella, yksikään työnantaja ei voi ilmoittaa tätä suoraan. Syrjintää kuitenkin tapahtuu kaiken aikaa. Ulkomaisen korkeakoulututkintonsa pätevyyden Suomessa tarkistamisesta ja hyväksymisestä huolimatta koulutetut työntekijät eivät kelpaa edes työhaastatteluun.
Mohamed kertoi jopa luopuneensa parrastaan näyttääkseen vähemmän terroristilta. Työtilanteeseen se ei kuitenkaan auttanut, joten hän oli pakotettu hakeutumaan ulkomaille töihin. Siellä töitä sai saman tien. Perhe jää toistaiseksi Suomeen. He haluaisivat elää täällä luonnollisestikin kokonaisena perheenä. He arvostavat muun muassa Suomen rauhallisuutta ja turvallisuutta.
Työnantajien ennakkoluulo ja pelko kuitenkin estää toiveiden toteutumisen. Nyt perhe pelkää, että tilanteen jatkuessa heidän on pakko muuttaa pysyvästi pois Suomesta.
Miten sinä ratkaisisit tilanteen?