Tänä talvena lunta oli niin paljon, että Tavi-talon parkkipaikka-alue pieneni pienenemistään lumivallien tieltä. Ensimmäistä kertaa amk-työhistoriani aikana myös autopaikkani kyltti peittyi valtaviin kinoksiin. Tosin onhan niitä kunnon talvia ollut viime vuosina useita, joten lieneekö vaikutusta sillä, että aiemmin reippaat SuperVaxi-vahtimestarimme näkyivät usein pihalla lumitöissä pitämässä paikat kunnossa.
Yhtenä aamuna lumivalliin oli kuitenkin ilmestynyt herttainen tee-se-itse -kyltti merkkaamaan autoni perinteistä reviiriä. Tietysti aavistin, että todennäköisesti Tavi-talon hyvät hengettäret ne ovat pitäneet minun puoliani, jotta kokousrumbat eri puolilla kaupunkia sujuisivat aikataulussa. Mutta kun olen päättänyt ylläpitää kasvatuksellista otetta nuoriin, sinänsä erittäin asiallisiin ja fiksuihin uusiin vahtimestareihimme, niin ajattelin käyttää tämänkin tilaisuuden hyväksi. Niinpä pistin jälleen pääni heidän koppiinsa ja kiitin kauniisti huomaavaisuudesta ja hyvistä hoksottimista autopaikkani kyltittämisessä. Paikalla ollut iltavaksi ei ottanut kunniaa asiasta, mutta pyysin välittämään terveiset muille. Ehkäpä asiasta ja päivän "hyvästä teosta" tulee jotain jutun juurta ja ehkäpä siitä jää pieni muistijälki mielen pohjalle.
Ei siksi, että johtajan autopaikan täytyisi olla vahtimestarien erityinen silmäterä, vaan siksi, että huomaavaisuus toisia kohtaan työyhteisössä on niin suurenmoinen voimavara. Se tuottaa loppujen lopuksi myös itselle tyytyväistä mieltä, mutta voi kirkastaa todella monen muun päivän. 