Nyt on paljastettava karmea totuus: olen aliarvioinut kulttuurialan väen sitoutumisen, kilpailuhengen, nokkeluuden, ongelmaratkaisukyvyn ja kyvyn hoitaa tehtävä loppuun asti (kirjaimellisesti läpi harmaan kiven).
Vietimme historiallisia kehittämispäiviä Aulangolla alkuviikosta. Ensimmäistä kertaa Metropolian kulttuurialan lähes koko 180-henkinen väki oli yhteisessä tilaisuudessa, ensimmäistä kertaa pystyimme silmillämme toteamaan, että me olemme me!
Mutta ei tässä vielä kaikki! Kun minusta yhteishengen luomiseksi aina pitää pistää itsensä ja idearikkautensa peliin, niin olin kehitellyt iltaohjelmaksi kuutamouintia, kuutamokeikkailua, yösuunnistusta ja ennustajaeukon vierailuja. Näistä kuitenkin vain yösuunnistus ehdittiin toteuttaa, joskaan en toki ollut koko yötä kiikaroimassa Vanajaveden tai Aulangonjärven uimarantoja, josko siellä jokin kamikaze-joukkomme kroolaisi pitkin kuunsiltaa.
Mutta ainakin yösuunnistus oli ikimuistoinen ja siis onnistui todella yli odotusten. Kolmen koplamme (Kaisu Kiventaus, Arja Puura ja minä) laati viisi rastia, joissa jokaisessa oli ratkaistavana Metropoliaan ja päivän opinto-ohjauksen teemaan liittyvä anagrammi: TOMERA ILPO, ALTTARI KULUU; LAATIKON KORIT, OPPINUT LOOK ja POIKA JOESSA ONKI. Rastit vietiin Aulangon satumetsään, merkattiin kartat, suunniteltiin rastijärjestys, hommattiin otsalamput ja urheilupillit joukkueiden tunnareita varten.
Illallisen jälkeen, yön jo hämärtyessä viisi 10-henkistä vapaaehtoisten joukkuetta lähti seikkailuun. Joukkueiden nimet olivat luovalle alalle sopivia: TUULEN VIEMÄÄ, KUOLEMATTOMAT, SHAMPPANJA-OPALA, AHOT ja YÖKEHRÄÄJÄT. Järjestelytoimikunta päätti mennä perässä vakoilemaan, jos vaikka rastipaikat tai anagrammit osoittautuisivat liian vaikeiksi ja tarvittaisiin äidillistä tai suunnistuksellista apua.
Mutta vielä mitä. Vaikein rasti oli sijoitettu Onnentemppeliin valtaisan kivilouhikon ja jyrkkien rappujen päähän. Louhikon molemmilta puolilta kulki siisti polku ylös, mutta hui hai kukaan mitään polkuja ehtinyt odottelemaan. Kivet kolahtelivat umpilouhikossa, kun Kenzon tuliterissä design-kengissä juostiin otsalampun valossa ylös temppelin harjalle. OPPINUT LOOK -anagrammi oli sen verran vaikea, että rastiin oli merkitty Kilauta kaverille -ohjeet vihjeiden saamiseksi. Shamppanja-Opalat selvittivät tehtävän ilman lyhytvalintanumeroa, mutta muut ällistyivät kun lyhytvalintanumeroista 5456, 5303 jne vastasikin Hämeenlinnan kaupunginkanslia tai Metropolian hakutoimisto. Vaan julkinen palvelu toimii yölläkin, ja viiden pisteen vihjeen jälkeen kaikki olikin jo Kilauta kaverille--joukkueille selvää.
Ja nyt tullaan siihen noloimpaan, selvää ennakkoasennetta osoittavaan juttuun. Kun järjestelytoimikunta saapui kaikessa rauhassa maalialueelle, siellä oli jo kaksi joukkuetta odottamassa. Rastit oli selvitetty nopeammin ja nokkelammin kuin olisimme ikinä osanneet kuvitella. Ettei vain olisi laiskaa toimikuntaa odottaessa ehditty poksautella yhden jos toisenkin simapullon korkit kohti taivasta. Voi ahot sentään, mikä taito, tarmo ja toimeliaisuus joukkueista löytyi.
Kilpailun voittajasta käydään vielä kisaa. Ei palkintojen toivossa, sillä siihen tarkoitukseen varatut karkkipussit joutuivatkin yllättäen tasaustoiminnan kohteeksi huutosakin huostassa. Onko voittaja Kuolemattomat, joka todistettavasti tuli ensimmäisenä maaliin, mutta kilautti kaverille. Vai Shamppanja-Opala, joka hävisi nopeudessa hiukan, mutta selvitti rastit ilman puhelinkulujen aiheuttamista Metropolialle. Vai Ahot, joka oli ymmärtänyt pysähtyä ihailemaan kiiltomatoja ja luopumaan voitosta esteettisen elämyksen takia. Vai Tuulen viemää, jolla oli pisin ja satumaisin reitti? Voittajan ratkaisemiseen tarvitaan varmaankin monialaista aivoriihtä insinöörien, ekonomistien ja sote-alan kanssa - ensi kerralla!
Vai ovatko joukkueet eri mieltä? Mitä sanoo LAATIKON KORIT, jos tämän näkee? 