Helsingin Sanomissa sunnuntaina 15.8.2010 ruodittiin taide- ja kulttuurialan koulutuksen suhdetta työllistymiseen. Artikkelissa käytiin juurta jaksain läpi ammattikorkeakoulujen rahoitusrakenne ja annettiin kuva, että maakunnissa pidetään taidekouluja yllä, jotta alueellinen elinvoimaisuus säilyisi edes hetken pitempään. Näin saattaakin olla, mutta miten kauan? Kun aluepolitiikka sanelee jonkin alan koulutuksen uskottavuutta, ollaan hakoteillä.
Hanketyön yhteydessä on oltu tekemisissä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa. Kuulopuheiden mukaan työkkärin virkailija oli naurahtanut, "mitä jollain kulttuurituotannon koulutuksellakin tekee". Pisti subjektiivisesti vihaksi kuulla tällaisesta, koska oma tutkinto on kulttuurituottajan. Tiedän Metropoliaa edeltäneen ammattikorkeakoulun kulttuurituottaja-alumnien sijoittuneen erinomaisen hyvin työelämään ja jopa perustaneen alan yrityksiä.
Te-toimistosta oli annettu myös eväitä, että he eivät mielellään ohjaa ketään kulttuurialan koulutukseen, koska sieltä valmistutaan työttömäksi. Kun viranomaiselle oli kerrottu, että Metropoliasta valmistuu ihmisiä luovilta aloilta myös design-alan ammatteihin ja esimerkiksi 3D- osaajiksi, oli reaktio hämmästynyt.
Työvoimaviranomaisen nihkeä asenne lie syntynyt uutisoinnin ja työelämäkokemuksen kautta. Ehkäpä jokunen kulttuurialan tittelillä valmistunut on työttömyysetuuksiakin joutunut hakemaan. Hesarin mukaan kymmenen prosenttia alan valmistuneista on työttömiä. Luku koskee koko valtakuntaa. Mutta että sillä koulutuksellako ei tekisi mitään. Ei mitään? On maineenpuhdistuksen aika.
Mitä Metropolia tekee asialle valtakunnan suurimpana ja kauneimpana ammattikorkeakouluna? Miten se torjuu väitteitä kulttuuri- ja luovien alojen koulutuksen turhuudesta? Miten se nostaa esiin kulttuurin ja luovien alojen eri ammatit? Kulttuuri on käsitteenä laajempi kuin klassisen musiikki! Teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutus on muutakin kuin kakkosdivarin TEAK!
Miten nostaa julkisuuteen epäkohta, että valtakunnalliset tilastot antavat vääristyneen kuvan metropolialueen tilanteesta. Missä ovat tilastot Metropoliasta valmistuneista kulttuuri- ja luovien alojen ammattilaisten työtilanteesta? Maailma kulkee eteenpäin, raha on tiukalla ja kulttuuri näyttää aina niin houkuttelevalta leikkauskohteelta julkisten menojen listassa. Miten Metropolian ulkoinen tiedotus kohtaa haasteet? Vai eikö tällä nyt ole vain niin kovin paljon väliä?
Vastuu ammattialan maineen luomisesta yleisesti on toki alan toimijoilla. Ainakin omat opiskeluaikaiset kokemukset (2002-2005, 2009-2010) vahvistavat käsitystä, että Metropoliassa kulttuurituotannon koulutus vetää puoleensa erittäin dynaamisia henkilöitä, jotka tekevät kaikkensa pärjätäkseen työmarkkinoilla. Monelle tuottajalle olisi silti varmasti helpotus, jos alalta valmistuisi vähemmän nuoria kilpailijoita. Oma työtilanne olisi taattu pitemmäksi aikaa, kun kulttuuriorganisaatiot eivät enää ottaisi lyhytnäköisesti harjoittelijoita hoitamaan ammattilaistuottajaa vaativia tehtäviä. Mutta eipä näistä ajatuksista juurikaan ääneen kylillä huudella.