Minulta pöllittiin kesällä 15-vuotta vanha Peugeot-fillari. Onneksi sain vihjeen, että Tikkurilassa on käytettyjä pyöriä myyvä kunnon kauppa. Marssin sinne ja ostin sen ainoan hybridin, joka oli myynnissä. Mukulakivillä kun pääosin fillaroi, niin etupyöräjousitus kummasti auttaa siihen ihan mielettömään täristykseen, joka varsinkin Korkeavuorenkadun alamäessä vaanii. Ehkä suurempi nopeus vähentäisi tärinätautia. Mutta henki kulta ennen kaikkea, ajattelen minä. Tosin on minulla toinenkin keino city-pyöräilyssä selviämistä varten. Sitä en kehtaa julkisesti paljastaa, mutta jos joku näkee keskustassa jonkun ajelevan minihameessa ja korkokengissä, niin saa etsiä tuntomerkkejä.
Ihminen on siitä kumma olento, että se innostuu toisten yllyttämänä. Metropolian johtoryhmässä yksi jäsen pyöräilee tosi pitkiä työmatkoja ja toimipisteiden välejä. Fillarijengi on ensimmäisiä ammattikorkeakoulumme sosiaalisen median kautta syntyneitä aktiivisia ryhmiä. Kulttuurialan kehittämispäivillä eräs meidän loistava muusikko-opettajamme kertoi miten aina pyöräilee joka paikkaan ja aamullakin töihin mennessä ajaa ensin harhasuuntaan saadakseen hieman haastetta päivään. Se kuulosti minusta niin uskomattomalta ja urhoolliselta, että sen jälkeen olen alkanut fillaroida ihan systemaattisesti minäkin.
Helsingin design-vuoden kunniaksi avattiin kesällä Baana. Se on city-pyöräilijän unelma ja esteettisestikin vallan elämyksellinen juttu. Jos kaupunkiunelmia saisi vapaasti lennättää, niin minä toivoisin vastaavaa fillaribaanaa Metropolian tulevia kampuksia yhdistämään. Maailman muissakin metropoleissa pyöräily on pop. Esimerkiksi kumppaniyliopistossamme HTW Berlinissä, jonka tunnusväri on tottakai - vihreä!
