Vietin viime viikon Euroopan ytimessä. Oli mahtava reissu, sen ansiosta aukesi monia keskusteluyhteyksiä ja sai näkemään, että samankaltaisten asioiden kanssa painitaan eri puolilla. Matkaraporttimme voi lukea täällä.
Samalla toisaalta on todettava, että Belgia ja Hollanti ovat ehkä ne jotenkin itselle kotoisimmat Euroopan maat; niissä ei tunne minkäänlaista eksotiikkaa (paitsi että Brysseli on iso city); niissä toimii jonkinlainen logiikka, jonka suomalainenkin ymmärtää (versus Ison-Britannian muinaishistorialliset infrastruktuurit tai Etelä- ja Itä-Euroopan vilkas ja äänekäs tapakulttuuri); yhtä kalsea keli kuin kotona syyskuun lopulla; kiireiset ihmiset, jotka eivät ehdi tervehtimään, mutta toisaalta tervehtivät vieraita havaitakseen, onko näistä mitään uhkaa; hyvät vedenpaineet suihkussa; toimivat internet-yhteydet; aamiaisella sekä muroja, croissantia, sämpylää että paahtoleipää...
Kuitenkin, matkalla tulee kiinnittäneeksi huomion eri asioihin kuin kotona -ulkokohtaisempiin asioihin, kun ei pääse sisälle asioihin eikä ymmärrä kaikkea puhuttua tai kirjoitettua, mitä ohitse vilahtelee.
Tervehtiminen aamuisin on kyllä äärimmäisen kaunis tapa. Ehkä kokeilen sitä itsekin.