Päiviä Metropoliassa

Bloggaamme Leppävaarassa Tieto- ja viestintäteknologian amk-valmentavan opiskelijoiden kanssa.

Kesällä toimipiste on kirjaimellisesti hiljainen - on aikaa ja tilaa ajatella.

Hiljaisuus on kuitenkin hetkellistä, heti alkusyksystä pärähtää käyntiin useampikin ESR-rakennerahaston hankehaku. Kesä on siis myös oiva aika tehdä taustaselvitystä tulevaa hakukierrosta varten. Hankevalmistelu muun työn ohella on aikaa ja energiaa vievää, varsinkin jos aiempaa kokemusta ei valmistelutyöstä vielä ole. Toisaalta Metropoliassa on jo vahvaa osaamista hankkeiden valmisteluun ja läpivientiin, niin klusteristamme kuin TKI-yksiköstäkin.

Koska syys-lokakuussa käynnistyvät hakukierrokset ovat tämän ESR-ohjelmakauden 2007-2013 viimeiset haut, joissa rahaa on vielä kunnolla jaettavissa, hankeideat pitäisi alkusyksystä saada mietintämyssyistä sähköiselle paperille ja hakulomakkeiden kenttiin. Yhteistoiminnasta ja kokemusten jakamisesta on Kulttuuriklusterin T&K-toiminnassa paljon hyviä kokemuksia mm. hanketyöntekijöiden TosiPro-ryhmästä. Voisiko hankevalmistelussa hyödyntää myös samaa mallia? Jos ja kun alkusyksystä työn alla on hankehakemus jos toinenkin, olisi hyvä tilaisuus myös hankevalmistelijoiden väliselle verkostoitumiselle, kokemusten jakamiselle ja sparraukselle. Ehkä yllättäen yksi hakemuksen laatimisen vaikeimpia asioita on saada kirjoitettua abstraktitkin asiat helposti ymmärrettävään muotoon ja käytännön toimenpiteiksi. Tuore silmäpari voi auttaa huomaamaan monitulkintaisuudet ja asiantuntijajargonit jo pikaisemmallakin lukemisella. Hakemuksen valmisteluun liittyy myös paljon teknisiä asioita, joissa tiedon vaihdosta olisi hyötyä.

Wikin hyödyntäminen hankehakemuksen hahmottelussa ja kirjoittamisessa mahdollistaisi tällaisen "EsiPro"-toiminnan. Ajatus ei ole aivan uusi, wikissä on jo työstetty useampaakin yksittäistä hankehakemusta, eikä negatiivisia kokemuksia ole tietääkseni ollut. Nyt uutta virtuaalisessa hankehautomossa olisi volyymi. Toimisiko tässä joukkovoima: useampi hakemus = useampi valmistelija = aktiivisempi ja hedelmällisempi keskustelu?

Kokeillaanko?

Suunnitelimme, että kaikki VOIMAA-projektiin osallistuvat pitäisivät mahdollisuuksien mukaan blogia käyttökokemuksistaan wikiin liittyen, joten tässäpä joitain tähänastisia ajatuksia.

Oikeastaan isoimmat kysymykset voisi kiteyttää siihen, mitä ja miten meidän Wikiimme voi ja pitäisi kirjoittaa. Opiskeluajan esseiden ja järjestöajan lausunto- ja kannarikirjoittamisen jälkeen tuntuu oudolta siirtyä vapaampaan ja raamittamattomampaan kirjoitustapaan. Tiukassa istuu myös tunne, että kirjoitetun tekstin pitäisi olla hyvää (so. ymmärrettävää, napakkaa ja suhtkoht virheetöntä). Vaikka sisältö onkin wikissä jatkuvasti kehittyvä prosessi, ns. hyvä teksti helpottanee muiden työtä, kun ei tarvitse arvuutella, mitä toinen on tarkoittanut (vaikka arvuuttelu sinänsä voisikin johtaa ajattelun aivan uusille urille).

Kun muokattava sisältö on yhteistä, miten paljon jonkun toisen aloittamaa tekstiä on kohteliasta mennä muuttamaan tai muotoilemaan. Onko järkevämpää kommentoida, jolloin muutoksesta ja sen tarpeellisuudesta voidaan ehkä helpommin keskustella. Toisaalta suoraan tehty muutos säästää kaikkien työaikaa ja muutoksen voi aina tarvittaessa peruuttaa.

Samalla projektin ja oman toimenkuvan vielä hahmottuessa, käsitys asioiden ja ajatusten mittakaavasta ja painoarvosta muotoutuu myös: mitkä asiat tai toimintatavat kannattaa yrittää pohtia yhdessä koko ryhmän kanssa ja mistä vain luoda versio, johon joku voi halutessaan tarttua (kalenterin käyttötavat tai sivuston rakenne, vai pelkästään projektin sisällölliset asiat). Kaiken, mikä tulee mieleen, voisi toki kirjata ylös ja antaa työryhmän kollektiivisesti valita, mihin asioihin tarttuu (kunhan ns. pakolliset asiat tulevat hoidettua). Olisiko tämä tarkoituksenmukaista ja mitä se vaatisi rakenteelta? Entä, mitä tietoa tarvitsen vain minä ja mistä olisi oleellista olla muidenkin saatavilla? Tällä hetkellä Wiki tuntuu hieman palapeliltä, jossa jokaisella palalla on monta mahdollista paikkaa ja josta ei vielä ihan tiedä minne minkäkin palan sijoittaisi. Työvälineeseen tutustumisen ja projektin sisällön hahmottelun (ml. toimintamallien kehittäminen) raja tuntuu veteen piirretyltä. Ehkä niin kuuluukin olla.

Nämä ajatukset ovat ehkä nousseet siitä, kun olen mylläillyt ja rakennellut kollektiivista työympäristöämme joulun ajan aika omatoimisesti ja yksin - muun projektiryhmän osallistuessa työskentelyyn rajat hahmottunevat paremmin. Monet asiat on vain keskusteltava ja sovittava.

Joululoman erakkotyöskentely on toisaalta antanut aikaa pohdiskella ja hahmottaa projektin sisältöä, tavoitteita ja aikataulua. Olen ehtinyt valmistella pohjia, joita projektiryhmän kanssa voi alkaa muokkaamaan ja kehittämään. Toisaalta tässä muutaman viikon aikana on todennut, miten vaillinaisesti sosiaalinen media toimii ilman sosiaalista vuorovaikutusta. Yllättävää sinänsä...

Erakkous päätyi perjantaina Millan palattua lomilta ja projekti pyörähtää täydellä teholla käyntiin torstain suunnittelupäivässä ja ensi maanatain aloituskokouksessa