Kulttuurituotannon YAMK-tutkinnosta on vielä monta osiota suorittamatta. Se suurin osa, puolet tutkinnosta, opinnäytetyö, on kuitenkin puserrettu kasaan. Ensi viikolla sitten esitellään, arvioidaan ja opponoidaan.
Jostain syystä vilkas mieli ei koskaan lakkaa janoamasta uusia oppimiskokemuksia. Kun jokainen uusi oppimiskokemus avaa näköaloja ja herättää halun kulkea syvemmälle kohti uusia tietolähteitä ja kasvattaa omaa asiantuntijuuttaan jälleen uudella alalla, ehkä kyse onkin riippuvuudesta? Pakkomielteisestä tarpeesta pysyä ajan tasalla uusimmista ilmiöistä, mieluiten ehkä vielä hieman etupainotteisesti? Mikä toimii vieroitusmenetelmänä opiskeluinnon laannuttamiseksi?
Ehkä realiteettien kohtaaminen auttaa jonkin verran. Aika on rajallista, siksi ei voi rajattomasti käyttää aikaansa pelkästään opiskeluun. Vaikka meidän pitääkin kehittää työelämässäkin jatkuvasti osaamistamme, päivittää tietojamme ja taitojamme, emme silti voi olettaa, että jokin ulkoa päin säädelty, formaali opiskelu olisi ainoa tapa saavuttaa tarvittava tietopäivitys.
Elämänkokemuksellakin lie on merkitystä ihmisen osaamisen kehittymiselle. En ole opintojeni vuoksi tavannut ystäviäni juurikaan puoleen vuoteen. Vapaa-aika töiden jälkeen on kulunut kirjojen, verkkotekstien ja ajatusten muodostamisen parissa.
Onkin aika tarttua kännykään ja lähteä varovasti kyselemään muiden ihmisten kuulumisia. Ehkäpä ajatustenvaihtoa ystävien kanssa keskustellen voisi verrytellä vapaa-ajallaan pikkuhiljaa. Ettei nyrjäytä aivojensa sosiaalisten taitojen lohkoa 