Pakko-sanalla on paha kaiku: pakkoluovutus, pakkopaita, pakkoliitos, pakkoruotsi ja nyt viimeiseksi pakkohaku. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ehdotti toissapäivänä, että nuoret hakeutuisivat joukolla koulutusohjelmiin, jonne on kaikkein vaikein päästä. Näin protestoitaisiin ns. pakkohakua vastaan. Tiedättehän: säilyttääkseen työmarkkinatukensa vailla koulutusta olevat alle 25-vuotiaat nuoret joutuvat hakemaan vähintään kolmeen oppilaitokseen tai ammattikorkeakouluun.
Metropolian kulttuurialan neljä koulutusohjelmaa oli päässyt niiden 10 joukkoon, joista paikan saaminen on Suomessa kaikkein vaikeinta. Esittävä taide, vaatetusala, pop/jazz ja elokuva mainittiin, mutta tosiasiassa meidän kulttuurituotantomme, musiikkimme ja muotoilumme ovat yhtä korkealla hakijatilastoissa.
Erään lehden toimittaja halusi haastatella minua siitä, mitä seurauksia tällaisella "kikkailusuosituksella" meille on?
Sinänsä kulttuurialalle ei ole suosituksesta varsinaista haittaa, koska meille haluavat hakijat valitaan vaativien ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kautta. Eikö kuitenkin nuorten kannalta olisi tärkeätä, että he hakisivat tosissaan ja niille aloille joista ovat kiinnostuneita, joissa opiskelu motivoisi heitä ja jonka takia heidän kannattaisi yrittää pääsykokeissa. Jos he pääsevät haluamalleen alalle, niin mikä sen hienompaa. Jos eivät pääse, niin vaivannäkö ei varmasti ole mennyt hukkaan vaan antanut eväitä elämään monin tavoin. Seuraavana vuonna jo tietää paremmin, mihin haluaa panostaa.
Työmarkkinatuen varassa olevien nuorten joukossa on varmasti paljon lahjakkuusvarantoa. Pakko ei vaan liene paras sana innostamaan ketään hakemaan tosissaan. Mutta kokeltaisiinko miten käy, jos systeemin nimeksi tuunattaisiin Hector-factor-hero -haku tai X-ROCK -koulutuskisa.