Kaikki ovat varmaankin samaa mieltä, että ihmisten välinen aito keskusteluyhteys on työn ilon yksi keskeisin asia. Ei ole yhdentekevää, millaista puhetta tuotamme työyhteisössämme, millaiseen vuorovaikutukseen heittäydymme ja miten olemme kiinnostuneita muistakin, kuin omista näkemyksistämme. Itse puhumalla kertaamme vain jo osaamaamme, mutta muita kuuntelemalla opimme lisää.
On helppo puhua vuorovaikutuksen tärkeydestä, mutta entä miten johdonmukaisesti toimimme hyvien oppien suunnassa? Ilahduin lukiessani Pauli Juutin (2005) kirjasta aforismin tai moton, jossa minusta ihmistä ymmärtävällä tavalla sanottiin jotain kovin totta:
"Tulkitsen aina väärin toisen puheen, kuten hänkin minun puheeni. Juuri tähän perustuu vuorovaikutuksen aina avoin, elähdyttävä ja virkistävä luovuus."
Onneksi töissä voidaan myös sallia virkistävää luovuutta, sanoilla hassuttelua ja ideoiden panemista paremmaksi. Ainakin kulttuurialalla nauretaankin yhdessä tosi usein. Tästäkään kuvasta ei arvaa, että töitä tehdään tosissaan! 