Olen opintosyistä lukenut viimeisen puolen vuoden sisällä paljon hyvää kirjallisuutta. Teoksia, jotka varmasti jokainen tietointensiivisen ja kulttuurialan ihminen on lukenut jo niiden ilmestymisvuonna. Tarkoitan esimerkiksi Richard Floridan kirjoja luovan luokan esiinmarssista ja paosta sekä James Surowieckin Joukkojen viisautta. Tunnen sivistyneeni niiden parissa aika lailla. Teoksissa on parasta tietysti se, että jo aiemmin havaitsemiani ajan ilmiöitä selitetään niissä, ja toisaalta tarjotaan aivan uudenlaista ajatusmallia.
Olen valmis vastaanottamaan aina vain uutta tietoa, joku muuhan aina tietää paremmin ja enemmän kuin minä yksin. Älkää hätääntykö, en ole menettänyt kriittistä ajattelukykyäni, päin vastoin. Etenkin Floridan tekstejä luettuani voin jaotella maailmaa jälleen uudella tavalla. Olen hämmästynyt: taidankin jossain määrin kuulua siihen luovaan luokkaan. Ja sitten taas toisaalta, en kuulu sinne laisinkaan. Toisaalta tiedän lukemani ansiosta, miksi kumppanini ystävineen intoilevat penkkiurheilusta: talvisin jääkiekosta, kesäisin jalkapallosta. Sain siihen vihdoinkin järkevän selityksen: päteminen on tärkeää monelle, ja helpointa se on sillä alalla, josta pystyy tärkeilemään nippelitiedoin ja skenaarionluonnein. Siis, teoreettista tietoa käytäntöön soveltaessani, takaan itselleni ja kumppanilleni entistä paremmat olosuhteet parisuhteen hyvinvoinnille -ymmärrän olla vähättelemättä penkkiurheilun hurmaa, vaikkei se itselleni olekaan millään tavalla merkityksellistä.
Kyllä se vain on niin, että lukeminen kannattaa aina. Se on yhtä virkistävää kuin lumipesu.