Taloustilanne on huono ja tilaukset vähentyneet. Kun pyydän tarjouksia muutamaan promotuotteeseen, saan mystisiä vastauksia. Osa tavarantoimittajista toimii tehokkaasti ja kivasti, vastaavat heti kirjallisesti (koska olen pyytänyt sitä) ja pyytävät tarvittavat lisätiedot.

Sitten on ne vanhanajan kauppamatkustajat. Soitetaan heti perään. Kysytään, mitä muuta Metropolia haluaa tilata. Ei kuunnella, kun kerron edustavani ainoastaan yhden projektin osalta Metropoliaa, enkä luultavasti tilaa enää tämän projektin puitteissa muuta kuin mistä nyt olen tarjouksen pyytänyt. Halutaan tavata, vaikka olen kertonut että minun vaikutusmahdollisuuteni rajautuvat niihin ehkä viiteensataan kappaleeseen tuotetta X, joista olen nyt tarjousta pyytänyt. Ihmettelen, onko yrityksen resursseille hyväksi rampata luonani kaukaisessa toimipisteessäni. Kerrotaan, että on hieno ja upea tuote, joka pitää tulla henkilökohtaisesti esittelemään. Terrierin lailla bisnesvainua hyödyntäen hyvän kaupan perässä. Kirjallinen tarjouskin jätetään, joskin tarjouksen pyytäjän nimi kirjoitetaan väärin eikä tuotekaan ole ihan sama kuin mistä tarjous on pyydetty.

Tässä on suuri sukupolvien välinen kuilu. Ehkä toiset osaavat tehdä kauppaa vain kasvotusten. Minulle heistä tulee helppoheikkimäinen olo. Tuotteen hinta pääsääntöisesti ratkaisee, ei myyjän persoona. Tarjouspyynnöt tehdään yhtäaikaisesti kaikille samoin kriteerein. Rahoittajalle täytyy jäädä perusteltu dokumentaatio siitä, miten tilaukseen on päädytty. Ei kähmintää, ei hyvävelitoimintaa, ei epäselvyyksiä. Avoimuutta, markkinahintojen määräysvaltaa, selvä homma.

Millaistakohan oma osaamiseni on tulevaisuudessa. Toivon hartaasti, että pysyn kehityksessä mukana, enkä jonain päivänä tule leimautuneeksi fossiiliksi työtavoiltani. Toisaalta, saatan olla sitä jo nyt. Riippunee, keneltä kysyy.

You must log in to comment.