Kävin tänään iltapäivällä Eduskunnan järjestämässä tilaisuudessa Vaikuttaminen verkossa, uusia mahdollisuuksia kansalaisille. Tilaisuuden puheenjohtajana oli Jyrki J.J. Kasvi, ja muina alustajina olivat Tuija Brax (Oikeusministeriö), Eppie Eloranta (TIEKE), Mika Mannermaa (Future Studies), Sari Aalto-Matturi (Oikeusministeriö), Ari Tammi (Suomen Verkkodemokratiaseura) ja Kristiina Luukkonen (Tieto). Tilaisuudesta jäi takkiin kaksi suurta ajatusta, joista ensimmäinen liittyy verkon käytön kehittämiseen ja toinen hallintokulttuurin muutokseen. Nämä kaksi asiaa liittyvät myös toisiinsa.
Verkon käytön kehittäminen
Verkon käyttö on lisäarvo, joka mahdollistaa vaikuttamisen myös niille, jotka kasvokkaisissa tilaisuuksissa eivät välttämättä halua olla äänessä. Tämän vuoksi olisi hyödynnettävä kaikki verkon tarjoamat keinot esittää ajatuksia
- tunnistettuna käyttäjänä omalla nimellä
- tunnistettuna käyttäjänä nimimerkillä (henkilöllisyys jää palvelun tarjoajan tietoon mutta ei tule julkisuuteen)
- tunnistamattomana käyttäjänä nimimerkillä
Toimintatavat ja kanavat pitäisi valita monipuolisesti ja suunnata kohderyhmän mukaan; ei ole vain yhtä oikeaa kanavaa tiedottamiseen tai osallistumiseen. Sähköposti on jäämässä vanhanaikaiseksi, mutta jollekin kohderyhmälle se voi silti olla hyvä kanava.
Verkon käytön kehittämiseen tarvitaan
- helppoja työkaluja
- eri asteista tunnistettavuutta
- muutoksia hallintokulttuuriin
Hallintokulttuurin muutos
Tilaisuudessa esiteltiin erilaisia päätöksenteon ja osallistumisen foorumeja, joiden kautta kansalaiset ovat voineet vaikuttaa päätöksentekoon. Nämä hallinnon järjestämät palvelut eivät ole toimineet odotetusti. Sen sijaan erilaiset itseorganisoituvat, yhteisölliset verkkopalvelut ovat toimineet vilkkaasti. Käytännössä onkin huomattu, että tietoyhteiskunnassa demokratia ei tarkoita vaikuttamista toisten tekemiin päätöksiin tai tekemisiin, vaan yhdessä tekemistä. Tavoitteena tulee olla aito vuoropuhelu eri toimijoiden kesken.
Tässä kohden tunnistin myös Metropolian arvoja työstäessämme esiin tulleen heikon signaalin, joka liittyi yhdessä tekemiseen. Yhdessä tekeminen niputettiin arvojen työstövaiheessa yhteisöllisyydeksi. Metropolialaisten ehdottamia arvojahan olivat mm. yhdessä oppimisen ilo, yhdessä tekeminen, yhdessä tekeminen, yhteistyö, yhdessä tekeminen ja toisilta oppiminen, yhteisen positiivisen tekemisen meininki, yhteinen etu ensin, yhteisöllinen opiskelu- ja työkulttuuri ja yhteisöllisyys (5 kpl). Näinhän siinä usein käy, että heikon signaalin tunnistaa vasta jälkikäteen. Tämän vuoksi on tärkeää määritellä yhteisöllisyys-arvomme nyt niin, että se tarkoittaa myös yhdessä tekemistä.
Käytännössä haasteita muodostuukin juuri toiminnan uudellenorganisoitumisesta: tietoyhteiskunnassa toiminnan tavoitteet lähtevät toimijoista, eikä tavoitteita voi sanella ylhäältä alas kuten ennen. Muutospaineet kohdistuvat ennen kaikkea johtajiin. Johtamisen sijaan tarvitaan yhdessä tekemisen ohjaamista. Osallistumista varten ei kannata yrittää järjestää halllinnon järjestämiä foorumeja ja tilaisuuksia, vaan osallistuminen tapahtuu itseorganisoituvissa foorumeissa, joihin ovat tervetulleita myös johtajat.
Tulevaisuus yllättää aina - tämä tulevaisuus erityisesti.