Harvoin on ollut niin perhosia vatsassa kuin tänä aamuna. Ilmestyi kuin tyhjästä tajuntaan kaksi syytä tuntea pientä, mutta myönteistä jännitystä.
Ensin tajusin, että olen menossa naimisiin ensi viikolla. Oho. Joskus nuorempana halveksin avioliittoa ulkoa päin annettuna instituutiona, mutta onhan se ihmiselle ainakin näin ensimmäisellä kerralla melko merkityksellinen juttu.
Suurempi syy jännityskipristykseen oli kuitenkin se, että tajusin lupautuneeni toimimaan ylihuomenna alkavan kansainvälisen konferenssin yhdessä workshopissa loppuyhteenvedon tekijänä. Oho. Sen lisäksi olen matkustamassa työn puitteista ensimmäistä kertaa elämässäni Sveitsiin, Geneveen. Sekin on virkistävä asia, uutuudenviehätys.
Kaikkeen hauskaan, mutta ensimmäisellä kerralla niin kovin jännittävään, pääsee osalliseksi, kun vain antaa asioille mahdollisuuden. Ehkä on helpompi heittäytyä, jos on luonteeltaan pikkuisen yllytyshullu, hullunrohkea tai ihan vaan "hullu".
Ihanaa väreilyä tuottavat myös valmiiksi saadut, isot työt. Sisäpostikuoressa tuli A4-arkki, johon on kirjoitettu lausunto tekemästäni kulttuurituotannon YAMK-opinnäytetyöstä. Sain arvosanan 4. Erityisesti lämmittivät maininnat "työn tulokset esitetään selkeästi ja niillä on laajempaa sovellettavuutta sosiaalisen median hyödyntämiseen sekä projektimaisessa toiminnassa, että myös osana organisaatioiden vakiintuneempaa toimintaa. Tämä sovellettavuus yhdessä uuden tutkimuskentän menestyksekkääseen haltuunottoon tekevät opinnäytetyöstä erityisen kiitoksen arvoisen" sekä "työn kieli on hyvää ja tekstin luettavuus kiitettävää".
Kiitos haastatelluille. Kiitos työnantajalle. Kiitos arvioitsijoille. Tulipa kovin pätevä olo.