Tuntuu, että tällä viikolla aivot ovat olleet yhtä jäässä kuin luontokin, eikä mitään kummoista ole saanut aikaiseksi.
Sain tosin uusittua oman wiki-hiekkalaatikkoni eli työkorini ulkoasun. Se oli järjettömän helppoa, kopipeistaamalla VOIMAA-työtilan etusivun koodit omaan koriin.
Siis, haluaisin rohkaista kaikkia asiaan vähemmän vihkiytyneitä tutkailemaan wikin mahdollisuuksia ihan vain kokeilemalla. Ei ole vaikeaa, eikä mene rikki, vaikka menisi vähän pieleen!
Viikon antoisimpia hetkiä ovat tarjonneet messut; Duuniin ja Educa. Näissä tilanteissa kasvokkaiskontaktin ottaminen potentiaalisiin yritysselvityksen haastateltaviin ja AMK-henkilöstön koulutukseen on helppoa, kunhan jaksaa kiertää, puhua ja esitellä asiaansa.
Duuniin-rekrymessuilla keskiviikkona tuli havainnoitua, miten ihania promomatskuja yrityksillä onkaan. Perinteisten kynien ja makeisten lisäksi tarjolla oli hiirimattoja, viivottimia, ensiapupakkauksia, juomapulloja, huulirasvoja... Yritysten esitteistä voisimme ottaa mallia: ne olivat hyvälaatuisia ja ammattitaitoisesti taitettuja, luonnollisena osana markkinointiviestintää.
Messustandien aktiviteetit olivat perinteisiä lipukkeentäyttämisiä ja arvontoja, kuten nopan heittoa, joissa tarjolla oli hyviä palkintoja (kuten day spa ja liikkeiden lahjakortit). Lisäksi RAY aktivoi potentiaalisia pelinhoitaja-ainesta pelaamaan ilmaista blackjackia. Joillain standeilla oli miniputtausrata golfareille, edistyneemmät tekivät tämän WIIn avulla konsolipelin muodossa.
Muutama erinomainen kontakti oman projektin tiimoilta jäi haaviin. Harmillista, ettei projektimme web/wikisivusto ole vielä niin hyvän näköinen kuin se voisi olla. Tämä lähinnä teknisistä rajoitteista johtuen. Muutoin olisi voinut jo messuilla esitellä projektia standeilla törröttäneille näytteilleasettajille; useimmilla heillä oli tietokoneet käyttövalmiina verkkoon.
Käänteisesti ajatellen, aktiivinen projektin jalkauttaminen ei vaadi välttämättä taloudellista panostusta omaan messustandiin, vaan tiedottaja ja projektisuunnittelija saavat aikaiseksi paljon kävelemällä haluamiensa yritysten luokse - haluamillansa messuilla, joko sisäänpääsymaksulla tai ilmaiseksi, tapahtumasta riippuen.
Ei muuta kuin projektiesitteet laukkuun ja messuille kontaktia ottamaan!
Wikinkäyttöasioita:
- miten hoidetaan keskustelut
- miten taataan, että ihmiset löytävät haluamansa keskustelut
- miten toimitaan jatkossa, kun käyttäjiä on enemmän
Viestinnällisiä asioita:
- promomateriaalit: kangaskassit, rintanapit, hiirimatot, muistitikut; näiden tuottajia on tutkailtu netissä, mutta mitä ihmiset oikeasti haluavat ja mihin noista mahtuu sekä oma että rahoittajan logo, siinäpä kysymyksiä kaksin kappalein
- messut: pitänee muistaa hoitaa ensi viikon messuja varten jonkinlaiset käyntikortit, vaikka työpuhelinta ja sen numeroa ei vielä tiedossa olekaan
- voimaa.metropolia.fi - nyt uudelleenohjaus suoraan wikiin, ja hyvä niin, koska osoite on helppo ja suht ytimekäs. Keskustelematta on, miten jatkossa: tehdäänkö oma, erillinen sisäänheittosivu vai ei, ja jos ei, miten wikisivusta saadaan sellainen, että ulkopuolinen käyttäjä ei samantien hätäänny ja poistu sivulta paniikissa (siis, miltä wikin etusivun tulisi näyttää ja mitä sen tulisi kertoa satunnaiselle kävijälle, pitäisikö esim. laatia oma sivunsa "Ensikertalainen wikissä?" -otsikolla ja selventää siellä, mistä oikein on kyse).
- tiedotus: en vielä ole keksinyt suurelle yleisölle tai medialle tiedotettavaa. Olenko ihan surkea tiedottaja? Mielestäni mitään niin oleellista ei ole vielä tapahtunut, että siitä pitäisi päästä paukuttamaan rumpua.
Viikko on paahdettu torstaihin asti, ja tuntuu ettei mikään ole edistynyt. Ilmeisesti on tehty niin paljon kaikenlaista pientä, ettei suuri kokonaisuus ole hahmottunut tarkemmaksi. Toisaalta tuntuu, että VOIMAA-wikisivustomme on kehittynyt hurjin harppauksin. Tunnen jo orastavan ihastuksen nousevan sosiaalisen median voimaa kohtaan: wikin käyttäminen on kätevää, useimmiten järkevää ja antaa mahdollisuuden kehittää toimintaa 24/7.
Mainittakoon, että merkittävä edistysaskel työhuoneessa viihtymisessä on tapahtunut: otimme huonekaverin kanssa käyttöön luomujääkaapin ja nyt voimme saada kuplivaa juomaa luonnonraikkaana milloin vain. Onnea jatkuu, kunnes kevät koittaa...
Torstainen projektipäivä avasi silmiä hankkeemme rahoittajan vaatimusten suhteen. Ne ovat ensiajattelemalla jopa raskaat. Kaikki pitää dokumentoida, arkistoida ja arvioida.
Kyse on sinänsä hyvän hallintotavan aakkosista minkä tahansa projektin työstämiseen; kun projektiin liittyvät toimet on ajantasaisesti kirjattu ylös, on toimijoiden helpompi löytää tietoa, mitä muut hankkeen toimijat tekevät, suunnittelevat ja missä aikataulussa. Projektin välietappien raportointi ja lopputuotosten arviointi ovat helpommin koostettavissa, kun dokumentaatio on ajantasalla. Alkuvaiheen pohdinnat unohtuvat helposti työntouhun alle. Tutkimus- ja kehittämishankkeessa pelkkä tekeminen ei riitä. Sen yhteydessä myös arvioidaan tehtyjä toimia ja etsitään ehdotuksia parempiin toimintatapoihin.
Perimmäinen ongelma monessa projektissa on, että asioita ei dokumentoida samaa tahtia kuin niitä tehdään. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa kaikki suunnitelmat ja aikataulut ovat ainoastaan keskeisten projektityöntekijöiden korvien välissä. Mitä, jos kyseiset henkilöt eivät ole saatavilla kriittisellä hetkellä? Byrokratia tekee yksilöistä ihastuttavasti korvattavissa olevia.
Näiden vaatimusten omaksuminen osaksi omia työtapoja vaatii luonnollisesti totuttelua ja opettelua. Uskon, että se on kuitenkin vaivan arvoista!
Istun Hämeentie 161:n lisäsiivessä, kakkoskerroksessa, huoneessa 2012. Minulla on nettiyhteys ja wiki.metropolia.fi -sivusto ahkerassa käytössä. Minulla on myös toimiva sähköposti, josta olen juuri siirtänyt kaikki entisen toimenkuvani meilit kv-koordinaattorin töihin palanneelle Tia-Maria Sjöblomille (os. Sipilä). Minulla ei ole puhelinta. Tunnen olevani hieman vaillinainen. Toisaalta, tämä on hieno viestinnällinen koe - riittääkö sosiaalisen median sovellus käytännön viestintäkanavaksi? Projektimme ydintiimi on onneksi sijoittunut tiiviisti lähekkäin, jolloin voi tarvittaessa ottaa kasvokkaiskontaktia - ei tarvitse kuin nostaa katse ruudulta, näkee työparinsa.