Lauri Viidan Alfhild-runo tuli mieleeni, kun viikonloppuna kävin pitkästä aikaa äitiä katsomassa. Ainahan sitä sovitaan, että kun joku meistä - erittäin aikuisista - lapsista käy siellä, niin silloin autetaan haravoinnissa, lumen kolaamisessa, kunnossapitotöissä, turhan tavaran pois siivoamisessa, valokuvien järjestämisessä ja jätepaperin pois viemisessä. Onhan tietenkin jo meidän vuoromme antaa, kun olemme aina niin paljon saaneet.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Kun aamulla sain itseni pystyyn, niin keittiössä oli kahvi valmiina, aamiaispöytä katettu ja kananmuna keitetty valmiiksi minua varten. Ja pihalla äiti on itse kolannut ajoreitin siistiksi jo tunteja aikaisemmin. Kun kurkistan ulos, hän on juuri harjaamassa yöllä satanutta lunta autoni päältä, jotta pääsisin sujuvammin lähtemään hiihtokurssilleni. Sellaisia nuo äidit ovat: huomaavat kaiken, eivät milloinkaan säästä itseään ja tekevät pieniä arjen hyviä tekoja vielä keski-ikäistenkin lastensa eteen.
Meillä Metropolian kulttuurialalla on samanlaisia hyviä hengettäriä. Kyllä tulee välillä tippa linssiin silkasta kiitollisuudesta. Vai mitä sanotte oheisesta valokuvasta? Kuinka jonkun mieleen voi tullakin lähteä putsaamaan edeltäkäsin autoa, että pomo ehtii ajoissa seuraavaan kokoukseen. Ei ihan tavallista, eihän!
Tavi-talon parkkipaikalla
Sisustuskonsepti Lehvästö. Alla puun, metsässä Espoon. Suuren puun suojassa voivat kaupungin hammashuollon palvelut saada kodikkaan, luontoon liittyvän oman yksilöllisen tilansa ja tunnelmansa. Ja arkipäivän muotoilua voidaan edistää ilman, että se heti maksaa maltaita. Näin ainakin tekstiilisuunnittelun opiskelijamme visioivat esitellessään Espoossa Leppävaaran hammashoitolaprojektin tuloksia.
Espoon johtava ylihammaslääkäri Kaj Rönnberg ehdotti Metropolialle vuosi sitten yhteistyötä hammashoitoloiden odotustilojen suhteen. Mitä odotuksia, toiveita ja toiminnallisia vaatimuksia niihin kohdistuu? Voisiko hyvällä suunnittelulla edistää potilaiden myönteistä kokemusta hammashoitolaympäristöstä? Mikä muotoiluun liittyvä idea tai konsepti innostaisi myös henkilökuntaa?
Onneksi tuli WDC-vuosi ja onneksi Espoon teema siinä on hyvinvointi. Näin projektille saatiin myötätuulta, ja Metropolian opiskelijat saivat mahdollisuuden näyttää suunnitteluosaamistaan aidossa työelämälähtöisessä tilanteessa. Se ei olisi onnistunut ilman hammashoidon väen apua ja sitoutumista. Eikä ilman muotoilun opettajien ohjaavaa roolia. Paras kiitos tulee siitä, että niin opiskelijat kuin yhteistyökumppanit kokivat saaneensa tärkeitä kokemuksia. Yksi hammashoitolan edustaja kertoi, että projekti oli tuonut heille runsaasti iloa arjen keskellä! Kiitos siis kaikille projektissa mukana olleille espoolaisille sekä opiskelijoillemme eli Leppävaaran tiimille Tanja Kallio, Reetta Ahola, Vega Aaltonen; Pohjois-Leppävaaran tiimille Hanna Ahtiainen, Anneli Arjasto, Päivi Tikkanen sekä Ruusulinnan tiimille Anu Kampman, Hanne Palomäki ja Anna Äijälä!
Metropolia on virallinen WDC-hankkeen yhteistyökumppani. Ainakin Espoossa olemme varmasti saaneet sen myötä uusia ystäviä!
Ruusulinnan sisustuskonseptiehdotus
Sain muutama viikko sitten tekstiviestin, jossa joukko huolestuneita asiakkaita kysyi, joutuuko Tavi-talon "isähahmo", vahtimestari Matti Syvänen jättämään tehtävänsä. "Hän tuntee talon, auttaa ja joustaa ja pitää järjestystä yllä. Valitettavaa!", jatkui tekstari.
Vaikkei kukaan meistä työntekijöistä tai opiskelijoista olisi halunnut päästää Mattia pois ja vaikka hän itse olisi halunnut jatkaa, meidän nykyinen aikamme ei kunnioita hyvin toimivien asioiden ja tärkeiden työhön liittyvien ihmissuhteiden säilyttämistä. Valitettavaa!, sillä onhan toisaalla nostettu opiskelija- ja työhyvinvointi talon tärkeiksi tavoitteiksi!
Kukaan toinen vahtimestari ei ole pysynyt Tavi-talossa yhtä kauan kuin Matti. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen, otti vastuuta asioista, joita hänen ei olisi työsopimuksen mukaan tarvinnut hoitaa. Hän otti suojelukseensa sivarit ja siivojat, joiden selviämistä, urakehitystä ja viihtymistä hän edisti. Hän vaihtoi Hämeentie 153:ssa tarpeistonhoitajan loisteputken, kun vastuullinen huoltoyhtiö ei ollut saanut sitä aikaiseksi vuoden kestävien pyyntöjen ja klusterijohtajan painostuksenkaan jälkeen.
Hesarissa esitellään joka sunnuntai työn sankari, tänään itse asiasa hyvin tuntemani lähipesulan "hymyilevä helmi". Jos Mattia ei ilmianneta lehteen, hän säilyttää silti työn sankarin ja Tavi-talon isällisen hahmon paikkansa meidän mielissämme. Kiitos Matti kaikesta! 
Tavi-tiimin voimakolmikko 30.1.2012