...
Monen vuoden ajan pidetty mökkipäiväkirja on hauskaa ja paljastavaa luettavaa. Minun merkintöjeni perusteella meillä pitäisi olla jo maanpäällinen paratiisi, sillä sellaiset määrät olen istuttanut kukkasipuleita, ostanut taimia, juurruttanut pistokkaita, kylvänyt siemeniä ja bongannut perinnelajikkeita vaivaista perennapenkkiäni varten. Päiväkirjan mukaan olen saanut 2006 työkaverilta malvan ja sinilatvan taimia ja muutama vuosi sitten toiselta tuoksukurjenpolvia. Mutta mikään lajike ei menesty eikä mikään kukkiva ainakaan leviä. Epäilen, että harjun kupeessa oleva maaperä on niin huokoista, että kaikki siementsiemenet, mukulat ja kasvatusyritelmäni ovat valuneet maapallon läpi sen toiselle puolelle. Jossain Etelä-Amerikassa ne nyt rehottavat, minun Bowl of Beauty -pioonini, harjaneilikkani, bellikseni särkyneet sydämeni ja Aitoon Martoilta saamani kevätesikot, se on varmaa.
...
Laulujoutsenilla on ollut päiväkirjan mukaan 2007 kokoontumisajot järvellä. Rannat olivat valkoisia, isoja höyheniä pullollaan. Tänä viikonloppuna joutsenia oli vain kaksi. Mitä ne mahtoivat touhuta, kun laulua kuului vielä aamuyöstä ihan pilkkopimeässä?
Vuonna 2004 ehdotin kesämökin käyttäjille tunnuslauseeksi "Alä Älä jätä asioita roikkumaan", ja siitä mitä äiti olikin jo seuraavalla kerralla tehnyt ja päiväkirjaan raportoinut, kerron teille äitienpäiväblogissani. Mutta eipä tuo "Älä jätä asioita roikkumaan" olisi huono tunnuslause töissäkään olisi näin lukuvuoden lopun häämöttäessä. Ah mikä ihana tunne on, kun voi yliviivata loman alkuun mennessä yliviivata viimeisimmänkin listalla olevan rästityön!
...