Runoilija Risto Rasa on kirjoittanut: "Kolmivuotias opettaa minulle kasvien nimiä. Maailmassa on vielä toivoa, ajattelen." Tämä runo tuli minulle mieleen näin äitienpäivän iltana. Kun nimittäin sain vielä klo 23 aikaan houkuteltua 82-vuotiaan äitini joogaamaan kanssani DVD:n ääressä, niin ajattelin että maailmassa on todella paljon toivoa.
Metropoliassa on käynnistymässä unelmakampuksien suunnittelu Myllypuroon, Leppävaaraan, Myyrmäkeen ja Arabianrantaan. Kulttuuriala kootaan Vanhankaupunginlahden ympäristön historiallisiin, mutta samalla aktiivista kaupunkikulttuuria sykkiviin maisemiin. Pop & Jazz Konservatorion kanssa on jo pitkään suunniteltu kokonaisuutta, jossa opiskelijoiden lisäksi saman katon alla olisi alan toimijoita, yhdistyksiä, järjestöjä, yrittäjiä, klubitilaa, muskareita, taidetyöpajoja ja vaikkapa edullista treeni- tai studiotilaa luovien ihmisten muuttuville tilatarpeille. Kun visuaaliset taiteet, mediaosaaminen ja vaatetusala siirtyvät kaikki samalle alueelle, tuloksena on melkoisen lyömätön yhdistelmä positiivista pörinää.
Tärkeintä silti olisi, että saisimme opiskeliojta mukaan miettimään, millaisen kampuksen he haluaisivat ja miten he voivat ottaa tilan omakseen. Alla oleva kuva kertoo esimerkin, mistä ei haluaisi korkeakouluyhteisössä luopua: kyvystä olla yhdessä, laskea kierroksia, hengittää ja tuntea olevansa kokonainen.