Nykypäivänä on harvoja asioita, joiden pysyvyyteen voi luottaa. Jos muutat kotisi metsän siimekseen voidaksesi olla kaukana kaikesta hälystä, huomenna naapuritontillesi rakennetaan moottorikelkkareitti. Jos luulit WSOY:n ja sen Bulevardilla aina sijainneen upean talon olevan suomalaisen kirjallisuuden ikuinen linnakke, niin kohta luet pörssiuutisista yrityskaupoista ja talon tyhjenemisestä. Jos olit joka päivä kiitollinen Hämeentien yksikön erinomaisista vahtimestareista, niin eipä aikaakaan kun kilpailutus pyyhkäisee alleen loistavasti sujuneen yhteistyön ja arkipäivässä syntyneen keskinäisen arvostuksen.
Siksi me metropolialaiset voimme olla tosi ylpeitä musiikin koulutusohjelmastamme. Vuodesta toiseen olemme voineet luottaa opiskelijoidemme korkeaan tasoon ja takuuvarmaan esiintymiseen. Tämän vuoden oopperaproduktio, suomen- tai pikemminkin stadinkielinen Taikahuilu sen taas osoitti: upeita lauluääniä, kekseliäs ja viihdyttävä ohjaus, riemastuttavaa roolityötä ja näyttämöliikkumista sekä oman oopperaorkesterin mahtava osaaminen. Sellainen ei synny ilman päteviä opettajia ja yhdessä jaettua tekemisen paloa. Se on ollut jotain pysyvää jo 13 vuoden ajan.
Taikahuilu itse on muuten jo 221 vuotta vanhana teoksena varsinainen kestävän kulutuksen lippulaiva. Mitähän meidän ajastamme on elävää vielä vuonna 2233?
