Helsingin Sanomien verkkolehti hs.fi kertoo tänään pääkirjoituksessaan, että suomalainen tiede ja tutkimus jää jälkeen muusta maailmasta. Tämä väite perustuu Suomen Akatemian arvioon Suomen tieteen tilasta ja tasosta vahvistaa kuvaa, joka syntyi jo pari viikkoa sitten julkistetusta Suomen innovaatiojärjestelmän arvioinnista. Tieteellisen tutkimuksemme taso ja kansainväliset yhteydet eivät ole läheskään sitä luokkaa kuin itse mielellämme uskomme. Suomi ei ole tieteellisen tutkimuksen huippumaa. Teollistuneitten maitten joukossa kuulumme harmaaseen kestikastiin, ja suuntamme on alaspäin.
En ole tutustunut Suomen Akatemian julkaisuun, ja ehkäpä seuraavat rivit ovatkin jo heidän havaintojensa toistoa.
Itse tein tällä viikolla havainnon, joka ainakin itselleni selittää yhdeltä kantilta tätä ilmiötä. Olen lukenut opinnäytetyötäni ja VOIMAA-hanketyöhöni liittyvää artikkelin kirjoittamista varten sekä yhdysvaltalaista että suomalaista aineistoa sosiaalisen median ilmiöihin liittyen. Lukemani teokset ovat luettavissa myös internetissä, mainittakoon näistä esimerkkeinä Charles Leadbeaterin We-Think ja Katri Lietsalan & Esa Sirkkusen Social Media.
En väitä englannintaitoni olevan natiivin tasoa, mutta ainakin osaan lukea sitä sujuvasti. Yhdysvaltalaisjulkaisun osalta jouduin kuitenkin kurkottamaan muutaman kerran webbisanakirjaan tarkistaakseni oleellisen termin, joka oli itselleni uusi. Yhdysvaltalaiskirjoittajan lauserakenteet olivat monimutkaisempia, kuin mitä itse osaisin tuottaa. Lukiessani suomalaisten kirjoittamaa englantia, minusta tuntui että ymmärsin kaiken heti. Terminologia oli helpompi ymmärtää ja lauserakenteet olivat tismalleen sellaisia, kuin itse loisin kirjoittaessani englantia suomen lauserakenteiden pohjalta. Se oli suomalaista englantia. Helppoa suomalaisille, mutta liiankin helppoa muille?
En sano, että vertaamani teokset olisivat sisältöjensä puolelta välttämättä rinnastettavissa toisiinsa. En myöskään halua mollata kenenkään kielitaitoa. Ymmärrän, että tietyillä tutkimuksen alueilla on hyödyllisintä kirjoittaa suoraan englanniksi, koska lähdeaineistokin on luotu samalla kielellä. Lisäksi etuna englannin kielen käyttämisessä on, että saadaan nopeasti julkaistua. Sosiaalisen median tutkimuskentällä lie nopeus on valttia, ajatus on tärkein, eivätkä muotoseikat tule ensimmäisenä.
Mutta.
Yhdysvaltalaiset ja englantilaiset, ranskalaiset ja saksalaiset tutkijat saavat kirjoittaa ja julkaista omalla äidinkielellään tutkimuksiaan. Teoksia saatetaan kääntää ranskasta ja saksasta englanniksi, jos ei käännetä, aihepiiristä kiinnostuneet lukevat teokset niiden alkuperäiskielellä.
Onko pääteltävissä, että pyrimme liian nopeasti tuottamaan uusista ilmiöistä mitä tahansa aineistoa?
Onko pääteltävissä, että pyrimme julkaisemaan suoraan englanniksi, jotta saadaan laajaan jakeluun?
Onko pääteltävissä, että nopeuteen ja tehokkuuteen pyrkiessämme ajatusprosessit eivät ehdi kypsyä ja laatu kärsii?
Onko toisaalta pääteltävissä, että laadukkaat ajatukset ei-natiivitason englannilla julkaistuna vaikuttavat tahattoman lapsellisilta?
Keskustelunavaus oli tässä, väitelkäämme 