Päätin siirtyä luisteluhiihdon maailmaan. Siihen minua kannusti erityisesti urheilullisesti lahjakkaan pikkusiskoni esimerkki, mutta myös varmaankin jokin halu pysyä mukana kehityksessä. Ei kai uutta tekniikka ole vain siksi kehitetty, että tavallinen sunnuntaihiihtäjä tuntisi itsensä ikuiseksi perässähiihtäjäksi. Jokin idea siinä täytyi olla, ja jos muut, niin kai minäkin mokoman tyylin oppisin.
Kuten tiedätte, meidän kerrostalomme autohallissa tulee usein juttua naapureiden kanssa. Alakertaan muuttaneen uuden perheen isä oli viemässä vastahakoista poikaansa hiihtämään ja valitteli sitä, kuinka hankala keskustassa asuvan on tuota lajia harrastaa ja lapsiaan innostaa. Kannustin häntä oikein lämpimästi ja annoin auliisti kaikki parhaat latu- ja lasten-mukaan-houkuttelu -vinkkini hänelle. Kerroin myös, että aion hommata luisteluhiihtoa varten suksipaketin ja aloittaa uuden hiihtoelämän uuden tekniikan parissa.
No, en ehtinytkään toteuttaa aikomuksiani.Mutta kun kuukauden päästä näin uudelleen saman naapurin, hän kiitteli minua vuolaasti ja kertoi menneensä innostavan keskustelumme ansiosta silloin vielä samana päivänä ostamaan itselleen ja pojalleen luistelusukset. Ja nyt he molemmat olivat aivan hurahtaneita siihen lajiin.
Paha kyllä tuosta tapahtumasta on tosiasiassa kulunut viisi vuotta, kyseisen perheen vanhemmatkin ovat jo ehtineet erota, eikä miestä ole nähty mailla halmeilla enää aikoihin. Mutta hän teki samoin tein sen, minkä harkitsemiseen minulla meni vuosia. Ja täysin turhaan jäin pähkäilemään! Sillä nyt ajattelen, ettei mikään ole kivempaa kuin luisteluhiihto. Sain nimittäin vihdoin kuukausi sitten hommattua itselleni tarvittavat välineet, ja huomasin, ettei se niin vaikeaa ja raskasta ole kuin mitä monet ovat varoitelleet. Paitsi jos näette jonkun puhkuvan jyrkissä ylämäissä tai pysähtyvän kovassa nousussa ikäänkuin ihailemaan maisemia, vaikka todellisuudessa ei jaksa mennä ylös asti hiihtäen, niin tunnustan: minä se olen! Vaan väliäkös sillä, kun timantit hohtavat maaliskuun hangilla ja tasaisemmalla osuudella saa jo kokea pienoista vauhdin hurmaakin.
