Jälleen viikon verran kokemuksia rikkaampana on aika suunnata katse ensin omaan napaan ja sitten syyttävä sormi ympäröivään maailman, kärjistäen ilmaistuna.
VOIMAA-webbi, esite tai promomateriaali eivät vielä(kään) ole valmiit. Niiden suunnittelu on, yhä, kesken.
Maanantaina kuulin ruotsinsuomalaisen suusta, että Suomen ja Ruotsin aikakäsitykset eroavat toisistaan. Suomessa aika määrittää tehokkuutta: jokainen tehtävä on kilpailu. Se on paras, joka on ensimmäisenä valmis. Ruotsalaisille puolestaan aika määrittää laatua. Kun valmisteluaika on pitkä, lopputuloksesta tulee paras mahdollinen.
Odotamme siis erittäin laadukkaita VOIMAA-webbiä, esitettä ja promomateriaaleja. Turha hötkyillä. Tässä suunnitellaan kuitenkin tuotteita, jotka ovat kurantteja yhä vuonna 2011. Joten, harkinnalle on hyvä antaa tilaa, vaikka toimimmekin hankkeessa werkkopohjaisesti ja wikittelemme ajantasaisesti alvariinsa.
Torstai-iltapäivällä "harjoiteltiin" hanke-esittelyjä kulttuurialan T&K-tiimin koolle kutsumana, kello 14 alkaen. Paikalla oli kuulijoita myös muista klustereista. Esiintyjille oli annettu aikaa esittelylle 15 minuuttia per hanke. Viimeiset kaksi esitystä joutuivat tiivistämään sanottavansa 7,5 minuuttiin, sillä sen jälkeen kello löi 17 ja auditoriossa alkoivat rästitentit.
Onneksi nuo viimeiset esitykset oli valmistettu pecha kucha -malliin, jossa sanottavalle on aikaa 20 diaa kertaa 20 sekuntia. Omalta kohdaltani pechakuchailu varmasti oli kaukana laadukkaimmasta mahdollisesta esiintymisestä, ja sikäli se ei välttämättä palvellut hankettamme parhaalla mahdollisella tavalla (ei ainakaan siten kuin olisin toivonut: puolet ajasta jäi pois, eli yleisön kysymykset ottamatta ja wikisivu esittelemättä). Mutta ei syytä huoleen, elämme suomalaisessa kulttuurissa ja täällä tehokkuus on valttia.
PS: Herkkänahkaiset älkööt lukeko lopputilitystäni kateudesta.
Kadehdin niiden ihmisten omanarvontuntoa, joiden mielestä on ihan ookoo määritellä koko maailman toiminta oman tekemisensä kautta. He ovat niitä, joiden mielestä on ihan ookoo että juuri heidän asiansa saa sen tilan, ajan ja paikan joka asialle kuuluu. He ovat niitä, jotka tulevat myöhässä ja lähtevät etuajassa, koska heillä on tiukka aikataulu ja hyvät perusteet aikataulujensa tiukkuudelle. He ovat sisareni, krooninen myöhästelijä, jolla on aina selitys myöhästymiselleen -jossain muualla kuin omassa itsessään. Se oli spåra, se oli joku pummi, se oli hajonnut puhelin, se oli kuivunut ripsiväri. He ovat niitä ihania diivoja, joiden säteilystä osansa saadakseen yleisö jaksaa konsertissa odottaa tuntikaupalla - vaikka lopputulemana onkin sekavasti heitetty viidentoista minuutin setti, jonka aikana diiva itsekin mutisee jo kyllästyneensä, tosielämän esimerkki á la Amy Winehouse.