Kevät on ihanaa ja kamalaa aikaa. Korkeakouluissa tyypillisesti lukuvuoden aikana alustetut hommat ja projektit ikäänkuin kohoavat loppua kohden ihan mahdottomaksi taikinaksi, joka paisuu ja vyöryy yli kohotusastian reunojen. Se, mikä meistä työtä aloittaessa näytti yksinkertaiselta, onkin saanut kevään mittaan lukemattomia sivujuonteita, hankalia käänteitä ja tavattomasti työllistäviä yksityiskohtia. Työ ei tunnu loppuvan millään ahkeroinnin määrällä, ja jaksamisen eväät alkavat olla vähissä itse kullakin. Samaan aikaan pitäisi pestä ikkunat, vaihtaa kesärenkaat, kunnostaa polkupyörä talven jäljiltä, haravoida kerrankin itse mökkipiha ennenkuin iäkäs äiti on sen ehtinyt aikuisten lastensa puolesta tehdä jne. jne. - tiedämmehän me kaikki nämä kevätttalkoiden vakiopuheenaiheet.
Minulle Metropolia-orkesterin suuri Vappuenergiaa-konsertti oli parasta rohtoa ylikierrosten hillitsemiseksi. Musiikin ja pop/jazzmusiikin yhteisesiintyminen oli ihan loistavaa ammattilaistasoa, eikä voinut sanoa mikä ohjelmanumero kosketti eniten. Koko yleisö onnitteli mielessään Metropoliaa: mikään muu korkeakoulu ei ole tällaiseen viihdegaalaan koskaan kyennyt. Varaslähtö vappuun oli jotain paljon enemmän kuin mitä osattiin odottaa. Se oli iloista, veikeää, hauskaa, haikeaa, rentoa, tunnelmallista ja nostalgistakin. Siispä ensi vuonna koko kulttuurialan väki: vastalääkettä vain nautiskelemaan sankoin joukoin! Kiitos konsertin aikaansaamisesta kaikille tekijöille ja esiintyjille. Ja nyt vapun jälkeen eikun menoksi ja vappupallot lentämään korkealle taivaan sineen!
