Kulttuurialan blogeissa on keskusteltu vilkkaasti kevään loppua kohti kiihtyen leviävästä vikinätaudista. Tiedättehän tuon viruksen, jonka seurauksena työ vie ja me vikisemme. Viikonpäivät eivät riitä, työtunnit eivät riitä; kokouksia sovitaan jo perjantai-illaksi tai varhaiseksi maanantai-aamuksi, kun asioiden eteenpäin saattamiseksi muu ei tunnu auttavan. Työtoverit alkavat näyttää pelottavan uupuneilta; esimiehet eivät keväästä mitään tiedä, ja harva meistä uskaltaa enää peilistä katsoa, että mikäs haamu se sieltä takaisinpäin kurkistaa.
Nyt tarvitaan ehdottomasti uskoa siihen, että voimme ohjata elämäämme ja työntekoamme haluamaamme suuntaan. Voimme hyväksyä poikkeustilanteet, mutta nyt on aika sanoa Theodor Kallifatidesin runokokoelman mukaisesti: "Bättre tider måste komma." Tuon runokirjan sain ruotsinopettajaltani ylioppilaslahjaksi (noin sata vuotta sitten), eikä hän takuuvarmasti tiennyt, kuinka tärkeällä tavalla nuo nimilehden sanat ovat antaneet minulle voimaa kovissa paikoissa.
Metropolian ensimmäisestä vuodesta on otettava opiksi! Meidän on puhuttava yhdessä siitä, mikä on tärkeää ja minkä voimme jättää vähemmälle. Tämä wiki olkoon nykypäivän nuotiopiiri. Kommentoikaa ja keskustelkaa: työyhteisön yhteinen älykkyys on se, mistä parannukset kumpuvat!