Vuosi vasta aluillaan, mutta työrintamalla tekemisen määrä ja fyysinen aika pamahtelevat ikävästi toisiaan vasten, kuin viimeistä päivää. Siksipä kirjoitan blogimerkinnän, jotta muistaisin joskus myöhemmin, mitä juuri nyt tapahtui ja oli valmisteilla.
AMK-valmentavat opinnot ovat olleet kulttuurialalla kehittämistiimin työn alla koko syyslukukauden. Tammikuun kunniaksi työ on loppuunsaatettu viimeisiä silauksia (eli koko paketin yhteennivomista) lukuunottamatta. Itselle on tiiminvetäjänä jäänyt mieleen esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: miten kehittämistiimin toimintaa olisi voitu ohjata paremmin; minkälaisia teknisiä valmiuksia sosiaalisen median alustojen käyttö vaatii osallistujilta; millaiset ovat tiiminvetäjältä vaadittavat valmiudet; miten tiimin itsearviointi voidaan suorittaa; miten kokonaisuus tullaan arvioimaan; miten tulokset ja käytännöt jalkautetaan organisaatioon; sekä hieman laajemmalta kannalta: miten opettajat voisivat osallistua erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin (jos tuntuu tekevän ajankäytöllisesti tiukkaa osallistua varatuista resursseista ja työaikasuunnitelmista huolimatta); miten t&k-toimintaa voidaan kehittää koko organisaatiota koskevaksi, osaksi amk:n arkea?
AMK-valmentavan pilotointiin liittyvistä käytännön kysymyksistä en vielä blogaa mitään. Siinä on nippu tuotannollis-sisällöllis-teknisiä kysymyksiä pinossa, kuten kaikissa opintojaksoissa, joita ammattikorkeakouluissa tuotetaan.
Ajankohtaisia ovat myös konferenssimatkajärjestelyt. Niihinkin suttaantuu aina tunti jos toinenkin. Etenkin benchmarkkauskohteiden kanssa tapaamisista sopimiset ovat aikamoinen taitolaji! Aina voi toivoa oppivansa niissä tehokkaammaksi, mutta valitettavasti itse ei pääse päättämään, kutsutaanko minut kylään ja keskustelemaan vai ei. Täytyy mukautua vastaanottajatahon aikatauluihin ja reagointiripeyteen.
Hankkeen olemassa olevien valtavirtaistamismateriaalien jakelu, levittäminen ja julkaisu sekä uusien materiaalien tuottaminen on ajankohtaista. Osaamisopukseksi nimetty paperi on edelleen vailla yhtä oleellista artikkelia, mutta asia etenee pikkuhiljaa. Hankkeen tiimoilta kehitettävä seminaari pitäisi luoda ja suunnitella jo nyt, eikä vasta kevään kynnyksellä.
Yhteistoiminnallinen tekeminen on ollut hankkeen edetessä projektiin osallistuvien organisaatioiden kesken valitettavan vähäistä. Ehkä kyse on siitä, että luontevia yhteisiä tekemisiä ei ole tai niitä ei ole tunnistettu - kukin toimii omalla tontillaan parhaan kykynsä mukaan, mutta yhteenvetojen paikkoja on liian harvoin, niinkö? Ainakin seminaarin rakentamisessa pitäisi nähdä yhteisten tavoitteiden merkitys, hankkeen yhtenäisenä rintamana näkymisen ja muun mahdollisen yhteishyvän tuomat hyödyt niin hankkeelle itsessään kuin jokaiselle siinä toimivalle organisaatiolle.
Minulla on toki mielen päällä myös omat opintoni (kulttuurituotanto YAMK). En kiistä, etteivätkö ne tällä hetkellä veisi melko paljon iltaisin ja viikonloppuisin aikaani. Opinnäytetyö valmistuu kahden ja puolen kuukauden sisällä. Muuten opinnot jatkuvat vielä toukokuun lopulle.
Kevät on kuitenkin lähellä, sen aistii lisääntyvän valoisuuden tuomina energiapiikkeinä. Kylmää on kuin Siperiassa konsanaan, ei tekisi mieli poistua työhuoneesta illalla enää ulos, odottamaan julkisia välineitä. Voisikohan Vanhankaupunginlahden rannalle rakentaa vaikkapa iglun, johon voisi päänsä kallistaa...