Viime viikonlopuksi luvattiin Keski-Suomeen sadekuuroja ja pilvistä, mutta tosin kävi. Jyväskylän yliopiston promootio oli sään haltijoiden suosiossa, eikä kirkkaampaa, tuomelta tuoksuvampaa toukokuun päivää olisi meille promovendeille voinut osua kuin viime lauantaina.
Taiteen ja kulttuurin arvostukselle voi käydä samoin. Meille povataan nyt seitsemää laihaa vuotta ja lohkaistaan, etteivät koskaan asiat ole niin huonosti, etteivät ne voi huonomminkin vielä mennä.
Mutta me voimme uskoa myös toisenlaisia ennustuksia. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset eivät ole mitään omaa spekulaatiotamme, vaan empiirisesti ja tieteelllisestikin tutkittuja asioita. Emme elä ollaksemme terveitä, vaan kyetäksemme elämään mielekästä elämää. Yhteiskuntamme kannalta vähäisenä ei voi pitää promoottorimme, kirjallisuuden professori Tarmo Kunnaksen artikkelin (JY 2009, 10) huomiota taiteen opetuksen painoarvosta kielen, ajattelun ja merkitysten luomisessa:
"Taiteen ja kirjallisuuden opetus ja tutkimus on avainasemassa kaikessa, mikä kehittää terävää älyn
käyttöä, hyvää ymmärryskykyä ja selkeää ja luovaa ajattelua."
Humanistin, eikä pessimistin, sanoja meidän kannattaa kunnella, eikö totta?
